Tuntuu hassulta, että vietämme huomenna keskikesän juhlaa, vaikka kunnon kesä ei ole vielä alkanutkaan. Oi miten ihanaa olisi päästä viettämään mittumaaria lämpimässä kesäillassa ja istua nuotiolla läpi yöttömän yön.
Valitettavasti sellaista ihanuutta ei nyt ole luvassa, sillä koko maahan on ennustettu sateista ja koleaa juhannussäätä. Mutta ei kuitenkaan yhtä koleaa kuin viime vuonna, jolloin juhannus oli kylmin yli 30 vuoteen.
Oli sää mikä tahansa, mökille saareen on päästävä, sillä mökkijuhannusta ei voita mikään. Vaikka taivaalta sataisi koiria, raahaamme juhannusvieraidemme kanssa metsästä pitkin päivää risuja kokkoon. Samaan rovioon paiskataan nurkista jätesäkkeihin siivotut roskat.
Illalla, kun on saunottu ja herkuteltu perinteisillä juhannusruoilla, kokoonnumme naapureiden kanssa kokon ääreen. Vuosien varrella yötöntä yötä on juhlittu kaikissa mahdollisissa tamineissa shortseista untuvatakkiin, karvahattuun ja pilkkihaalareihin sadekamppeista puhumattakaan. Hyvällä kelillä seurustellaan pitkälle juhannuspäivän puolelle, huonommalla siirrytään kokkotulen hiipumisen jälkeen sisätiloihin.
Samalla lailla monet innokkaat veneilijät kokoontuvat ystäväporukoiden kanssa saaristossa kuka minnekin niemennokkaan tai vierassatamaan. Festarikansa suunnistaa omiin juhliinsa usein teltan ja makuupussin kanssa, säässä kuin säässä.
Meidänkin perheessämme teltta oli monena juhannuksena, ja koko kesän, kovassa käytössä, kun mökkiä vasta rakennettiin. Muistan sellaisenkin suven, jolloin juuri meidän lomamme aikaan satoi yhtä mittaa monta päivää peräkkäin. Kun kamppeita ei saanut kuivatettua missään, oli lopulta lähdettävä pariksi päiväksi kotiin pyykkäämään ja kuivattelemaan varusteita.
Niiden kokemusten jälkeen on todella osannut arvostaa sitä, että sateesta ja tuulesta pääsee siirtymään sisälle lämpimään ja takkatulen ääreen. Ja yhtä lailla, jos kelit ovat kuten tänä ja viime vuonna olleet alkukesästä kehnoja, sitä enemmän osaa nauttia niistä lämpimistä hellepäivistä. Kyllä niitä tänäkin suvena varmasti tulee tai muuten joku on perunut kesän tältä vuodelta.
Juhannuksen perinteitä vaalimme kokon polton lisäksi siten, että saunaan tehdään kunnon vastat (eli vihdat). Mökin ja saunatuvan pöydille sekä ulkopöydälle, jos ei tuule liian kovaa, keräämme luonnonkukkakimput. Mikään kaupan kukka ei vedä vertoja herkän kauniille, kesän hehkua loistaville luonnonkukille.
Tyynyn alle ei juhannusyöksi sentään ole enää kolmeenkymmeneen vuoteen tarvinnut laittaa seitsemää eri kukkaa. Ne neitoset, joilla ei puolisoa vielä ole, voivat kokeilla tätä taikaa ja kenties nähdä unessa tulevan aviopuolisonsa.
Iloista, leppoisaa juhannusta teille kaikille!
Merja Halinen
Toimittaja