Ystäväpiirini on monipuolinen. Ajatuksenjuoksuja on moneen junaan, ja väittely saadaan aikaan nopeasti. Olen tästä iloinen. Joudun jatkuvasti haastamaan itseäni, kun keskustelen kaveriporukan kesken esimerkiksi politiikasta.
Viimeisin esimerkki löytyy juhannukselta. Auringon laskettua ja mölkkyturnauksen päätyttyä keskustelu siirtyi Suomen pakolaispolitiikkaan. Mielipiteitä oli saman verran kuin keskustelijoita. Myös ääntä korotettiin, ja hiillos alkoi siirtyä grillistä väittelijöiden kasvoille. Keskustelu oli tulinen ja jätti vähintään turhautuneen olon. Jouduin siis ajattelemaan.
En ole konfliktihakuinen luonne. Vältän vastakkainasettelua parhaani mukaan, enkä jaksa liiemmin riidellä. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että tunnen ihmisiä, joiden maailmankuva on joissain asioissa täysin eri kuin omani. Näin syntyy keskustelua ja väittelyä, mikä kehittää meitä ihmisinä ja meidän kautta maailmaa.
Eduskuntavaalien alla ja niiden jälkeen puhuttiin paljon kuplasta. Etenkin moni arvoiltaan punavihreä hämmästeli ääneen ja virtuaalisesti sitä, ettei voi ymmärtää kuka noita muita on äänestänyt. ”En minä tunne yhtäkään persuja äänestänyttä!” Ilmiö nimettiin punavihreäksi kuplaksi, jonka ulkopuolelle jäävät muut arvot ja ajatukset.
Minä tunnen persuja äänestäneitä. Hedelmällisimmät ja hyödyllisimmät keskustelut olen käynyt juuri näiden tyyppien kanssa, sillä itse näen maailman aika eri tavalla.
En voi käsittää sellaista ajattelua, että toisen ihmisen kanssa ei voi olla tekemisissä, jos tämän kannat ja maailmankuva ei vastaa omaa. Tietysti samaa mieltä olevat löytävät toisensa helposti ja tulevat vaivattomasti toimeen. Kuplassa ei kuitenkaan kannata elää.
On varsin normaali reaktio, että ihminen joka on täysin eri mieltä asioista kuin sinä, herättää hylkivän reaktion. Uskon kuitenkin, että tämä johtuu vain siitä, että usein tuntuu vaikealta astua pois omalta ajattelun alueeltaan ja haasta sitä.
Se kannattaa kuitenkin silloin tällöin tehdä. Välillä kannattaa jopa provosoida. Kun kaveripiirissä tunnetaan toisten luonteet ja herkkyys, saattaa hyvä väittely lähteä liikkeelle härskistäkin kärjistyksestä. Itseäni kuulen usein kutsuttavan liberaalihipiksi, vaikka ei se ihan osu oikeaan. Tätä kautta voidaan kuitenkin saada keskusteluun lisää kierroksia.
Parhaassa tapauksessa väittelemällä oppii uuttaa ja näkee jonkin asian vähemmän mustavalkoisena. Jos taas vastaväittelijän mielipiteet perustuvat huteriin faktoihin, voit vuorostasi valaista tätä. Näin me kehitymme ja kehitämme.
Lauri Rautavuori
Toimittaja