
Maija Karala
Muumilaakson tarinoissa mustanpuhuva muurahaisleijona säikyttää lapsia, mutta pelottavan satuhahmon lisäksi se on oikeakin eläin. Todellisen elämän muurahaisleijona vaanii vaanii varomattomia Etelä- ja Keski-Suomen hiekkamailla.
Onneksi se on sentään fiktiivistä kaimaansa pienempi. Muurahaisleijona on parisenttiseksi kasvava hyönteistoukka, jolla on pyylevä ruumis ja vaikuttava leukapari. Muurahaisten lisäksi sen evääksi kelpaa melkein mikä tahansa kuoppaan putoava ötökkä.
Kun saaliseläin kompuroi kuopan reunalla, muurahaisleijona sinkauttaa litteällä päällään hiekkasuihkun, joka pudottaa onnettoman uhrin alas kuopan pohjalle. Leijona tarraa siihen salamannopeasti suurilla, väkäsekkäillä leuoillaan ja vetää sen näkymättömiin. Katsoja ei ehdi nähdä kuin pölähtävän hiekan, ja kaikki on ohi.
Tottunut silmä löytää kartiomaiset pyyntikuopat aika helposti. Itse muurahaisleijonaa ei pääse näkemään kuin hyvällä onnella, jos sattuu seikkailemaan hietikolla taskulampun kera yöaikaan. Silloin sen voi nähdä etsiskelevän uutta pyyntikuopan paikkaa hullunkurisesti takaperin tepastellen.
Aikuinenkaan muurahaisleijona eli muurahaiskorento ei viihdy huomion keskipisteenä, mutta sentään se ei ole piilossa maan alla. Siinä, missä toukka on huippuunsa viritetty peto, vaikuttaa korento parhaalla tahdollakin vähän hutiloiden kasatulta.
Yksi lapsuuden eläinkirjoistani kertoi muurahaiskorentojen näyttävän ”villiintyneiltä ja epäsiisteiltä sudenkorennoilta.” Kuvaus osuu niin naulan kantaan, että kun vuosia myöhemmin ensi kertaa näin otuksen luonnossa, ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, mitä olin löytänyt.
Muurahaiskorento on pienen sudenkorennon kokoinen ja suunnilleen samanmuotoinen, mutta sen lento on hidasta ja kömpelöä. Kädessä se on niin kevyt ja hauras, että tuntuu melkein aineettomalta. Niin käy, kun pieni toukka muuttaa muotoaan aikuiseksi, jonka siipien kärkiväli on kahdeksan senttiä. Materiaalissa on säästettävä.
Vietettyään pari-kolme kesää hietikon oikeutettuna kuninkaana muurahaisleijona aikuistuu avuttomaksi ja kömpelöksi hyönteiseksi. Mahtaisi sitä harmittaa, jos se tilanteensa ymmärtäisi.