Luonto
Maija Karala
Vapaasti liikkuvat kissat herättävät suuria tunteita. Vanha tottumus törmää huoleen kissojen turvallisuudesta ja niiden aiheuttamiin haittoihin luonnossa. Kiivaimmaksi kina yltyy näin keskikesällä, kun maisema kuhisee lentokyvyttömiä linnunpoikia.
Keväällä julkaistiin Turun yliopiston tutkimus, jossa seurattiin 66 ulkokissan toimia. Ne toivat kotiin keskimäärin neljä saaliseläintä kuussa. Viidesosa niistä oli lintuja. Laskematta jäivät tietenkin ne eläimet, jotka tulivat syödyiksi tai jäivät kuoltuaan niille sijoilleen.
Neljä eläintä kuussa ei ehkä kuulosta paljolta, mutta koko maan mittakaavassa se kertautuu miljoonaksi eläimeksi vuodessa, arvioivat turkulaistutkijat. Niistä vajaat 150 000 on lintuja. Se on tuntuva kolaus etenkin varpusille, kiuruille, pajulinnuille ja muille maaseudun pikkulinnuille, joiden kannat ovat muutenkin huolestuttavassa laskussa.
Mutta syöväthän villitkin petoeläimet lintuja, puolustautuu nyt kissanomistaja. Juuri julkaistun brittitutkimuksen mukaan omistajat ovat vastahakoisia kuulemaan pahaa sanaa pörröisistä perheenjäsenistään, mikä on tietenkin ymmärrettävää.
Kissa on kuitenkin omalla tavallaan ongelmallisempi kuin edes pahamaineinen tulokaspeto minkki. Kissojen ongelma on nimittäin se, että ne saavat kotoa ruokaa.
Jos saalis on vähissä, villit petoeläimet kärsivät nälkää ja niidenkin määrä vähenee. Sen turvin saaliseläinten kannat pääsevät jälleen toipumaan. Kissoille niin ei käy, vaan ne voivat pyydystää kotipiirissään harvinaistuvan lajin viimeiseen lintuun tai sammakkoon saakka.
Kissojen määräkin on valtava verrattuna villeihin petoihin. Siinä, missä ketun tai minkin reviirin koko mitataan kymmenissä tai sadoissa hehtaareissa, kotikissoja voi olla taajama-alueella melkein joka talossa, tai yhden maatilan pihalla tusinan verran.
Hankalaa on, että kissa niin ilmiselvästi nauttii ulkoilusta. Mutta monen ilo on lyhytaikainen: suurin osa ulkokissoista kuolee nuorena ja väkivaltaisesti auton, suuremman petoeläimen tai ihmisten julmuuden uhrina. Ehkä muutos kohti sisäkissoja ja valvottua ulkoilua olisi hyväksi niin maamme pikkueläimille kuin itse kissoillekin.