Mustikkasato on kypsä, ja miljoonat ihmiset ja eläimet hyörivät metsissä ottamassa osaa vuosittaiseen herkutteluun. Mustikan voi liioittelematta väittää olevan yksi metsiemme tärkeimmistä kasveista – siinä se jättää varjoonsa itse puutkin.
Tänä vuonna mustikkasato on varsin runsas, mutta koleiden säiden vuoksi reilun viikon myöhässä tavanomaisesta aikataulustaan. Muuten viileys ei ole mustikkaa haitannut, ja sateinen sääkin on ollut lähinnä eduksi. Sen sijaan kukinta-aikaan iskevä halla tai pitkä hellejakso marjojen kypsymisen aikana voi tehdä kerralla tenän lähes koko sadolle.
Vuorovuosinkin voidaan huippusatoja odottaa. Monivuotisella mustikalla, kuten monella muullakin kasvilla, on tapana kerätä voimia suureen kertakukintaan ja ottaa seuraavana vuonna rauhallisemmin.
Ihmisille huonot mustikkavuodet ovat lähinnä epämukavuus – marjanpoimijoiden ja -myyjien elanto jää laihaksi, marjan hinta korkeaksi ja kotitekoiset mustikkapiirakat harvinaisiksi. Nälkä ei kuitenkaan ketään uhkaa.
Sen sijaan villieläimille mustikkakausi on elintärkeä tankkausaika ennen talven tuloa. Ne eivät voi mennä metsän sijaan kaupan pakastealtaalle, vaan marjasadon epäonnistuminen voi olla hengenvaarallista.
Erityisen perso mustikalle on karhu, joka voi pistellä marjoja parempiin suihin parikymmentä kiloa vuorokaudessa. Vaikka mustikat tuntuvat sille naurettavan pieniltä suupaloilta, karhun kynnet toimivat näppäränä marjapoimurina. Kynsillään se riipii varvuista mukaan marjat ja vähän lehtiäkin, ja työntää koko komeuden suuhunsa. Syksyn päätteeksi se vetäytyy koko talven kestäville unille, joten vararavintoa sietää ollakin. / Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 13.8.2015 julkaistusta lehdestä