Pänttääminen on out

0

Eija Eskola-Buri Peruskoulu oli 40 vuotta sitten eräänlainen vallankumous: sen tavoitteena oli turvata oppilaille tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Uudistus oli  iso puheenaihe. Pienenä koululaisena en asialla paljon päätäni vaivannut, mutta yksi pieni yksityiskohta siitä on jäänyt mieleeni. Uudistuksen yhteydessä  matematiikassa otettiin käyttöön joukko-oppi. Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvin puoleni, ja jouduinkin turvautumaan joskus isäni apuun läksyjä tehdessäni.

Eräänäkin synkkänä syysiltana isäni takoi epätoivoisesti päähäni jotakin laskutoimitusta, joka hänen mielestään oli looginen ja yksinkertainen. Tunsin kuinka hänen verenpaineensa vähitellen nousi, kun asia ei mennyt perille.

– Perhanan joukko-oppi – typerää tehdä helposta asiasta niin monimutkainen, hän puhisi.

Positiivisesti ajattelevana ihmisenä kiitin isääni mielessäni: eihän vika ollut suinkaan lahjattomassa tyttäressä, vaan koulu-uudistajissa, jotka keksivät tuoda joukko-opin suomalaiseen kouluun. Kerrottakoon, että kyseinen metodi hylättiin jossain vaiheessa vähin äänin. Matemaattisiin aineisiin en tuntenut intohimoa sen jälkeenkään.

Hämmästyin kun näin maanantaina Ylen ajankohtaisohjelmassa kouluhallituksen entisen puheenjohtajan Erkki Ahon puhumassa tulevaisuuden koulusta. 78-vuotiaalta peruskoulun isältä kysyttiin, millainen on hänen unelmansa tulevaisuuden koulusta. Hän on kantanut viime vuosina huolta koulujen tasa-arvon rapistumisesta ja yhteiskunnan eriarvoistumisesta.

Aho toivoi, että nuori löytää peruskoulussa omat vahvuutensa, ja että hänellä kasvaa koulussa terve itsetunto. Lisäksi Aho listasi, että jokaisen nuoren tulee saada oppimisympäristö, jossa hän löytää oman intohimonsa, jota lähteä toteuttamaan. Se on upeasti kiteytetty, mutta miten se käytännössä toteutetaan?

Luin ilolla Uudenkaupungin Sanomien uutisen (US 11.8.), jossa kerrottiin että koulumaailmassa on edessä suurten päätösten lukuvuosi niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Tänä vuonna kouluissa  laadittavassa uudessa opetussuunnitelmassa paneudutaan, miten opetetaan ja miten opitaan. Kannatan lämpimästi opetus- ja kulttuuritoimenjohtaja Inkeri Parviaisen ajatusta, että Uudenkaupungin kannattaa olla koulu-uudistajien kärkijoukoissa.

Perinteinen pulpetissa istuminen ja passiivinen pänttääminen tekevät tilaa luovalle koululle, jossa oppilaita kannustetaan aktiiviseen vuorovaikutukseen, kriittisyyteen ja kyseenalaistamiseen.

Digitaalinen oppimisympäristö edellyttää investointeja, mutta kantaa varmasti hedelmää. Teknologia antaa mahdollisuuksia muun muassa entistä yhteisöllisempään oppimiseen.

Eija Eskola-Buri
päätoimittaja