Toivossa on hyvä elää. Näin varmasti moni ajattelee osallistuessaan johonkin rahapeliin. Jospa tällä kerralla onni suosisi.
Raha-automaattiyhdistyksen tuoreet tilastot kertovat, että talouden taantuma ei ole heikentänyt ihmisten pelaamisintoa: tämän vuoden tammi-kesäkuussa Uudessakaupungissa jokainen aikuinen on pelannut keskimäärin 82,5 eurolla. (US 6.8)
Iso osa väestöstä ei harrasta pelaamista ollenkaan, joten asian harrastajilla saattaa kulua sievoisia summia automaatteihin sekä netti- ja mobiilipeleihin.
Keskivertopelaaja on nuorehko mies, joka pelaa huoltoasemilla, kaupoissa ja ravintoloissa (Lähde: RAY). Kerralla pelaamiseen käytetään 4–5 euroa. Uudessakaupungissa netipelaaminen on kasvattanut suosiotaan. Sama trendi on näkynyt muuallakin Suomessa ja myös kansainvälisissä pelitilastoissa.
RAY:n tilikauden voitto jaetaan vuosittain avustuksina sosiaali- ja terveysjärjestöille. Eli jos pelaaja ei itse onnistukaan voittamaan, hän voi lohduttautua sillä, että eurot menevät heikoimmassa asemassa olevia suomalaisten tukemiseen.
Pelaamisesta haetaan elämään jännitystä ja riskinottoa, mutta joskus harrastus voi muuttua pakkomielteeksi. Suomessa on arviolta 130 000 ihmistä, joilla on jonkin asteinen rahapeliongelma. Pelaamisesta aiheutuvat maksuvaikeudet ovat näkyneet jo pitkään myös velkaneuvonnassa.
Siirtyminen nettiin on tehnyt palaamisen entistä helpommaksi. Viime vuonna julkistetutun Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan nettirahapelit eivät tosin edistä peliriippuvuutta. Omaa pelikäyttäytymistään kannattaa kuitenkin tarkkailla ennen kuin se muuttuu ongelmaksi.