Sorsat tuntuvat kilpailevan väreillä ja koreilla sulkakoristeilla. On metallinvihreää ja tiilenpunaista, töyhtöjä ja pyrstökiekuroita. Vähälukuinen ja rauhoitettu harmaasorsa on poikkeus niiden joukossa. Sorsalajistomme harmaan hiirulaisen voi näihin aikoihin tavata rannikon tuntumassa valmistautumassa muuttomatkalle.
Minkä harmaasorsa häviää koreudessa, se korvaa hienostuneisuudella. Harmaasorsien keväiset kosiomenot ovat monimutkaiset ja äänekkäät. Koiras keikauttaa vuoroin päänsä ja pyrstönsä kohti taivasta, vuoroin kohottautuu pystyyn viheltämään äänekkäästi. Naaraan kanssa vastatusten, toisiaan peilaillen keikistely on kuin paritanssi.
Kosiomenojen tärkein tehtävä lienee naaraan vakuuttaminen siitä, että koiras on kelvollinen sen poikasten isäksi. Voi olla, että harmaasorsanaaraita kiinnostaa ennen kaikkea koiraan äly ja koordinaatiokyky, joita monimutkaisessa tanssissa tarvitaan. Muiden sorsalajien naaraat kenties keskittyvät värikkääseen ja terveeseen sulkapukuun.
Molemmat ovat toki hyviä keinoja arvioida, onko juuri tältä koiraalta tiedossa terveitä ja elämässään pärjääviä jälkeläisiä.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 24.9.201 julkaistusta lehdestä