Ensin hyvät uutiset.
Nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt tällä vuosikymmenellä. Raittiiden nuorten osuus 12–16-vuotiaista tytöistä ja pojista on suurimmillaan koko 2000-luvun aikana.
Ylen haastattelema päihdetutkija Antti Maunu näkee yhdeksi syyksi sosiaalisen median. Some täyttää Maunun mielestä ainakin osittain sitä tarvetta, jota usein tyydytetään juomisella. Somessa saa ilmaista tunteitaan ja olla sosiaalinen. Ihan kotona ja selvin päin, tutkija perustelee.
Ja sitten niihin huonoihin uutisiin. Pääkaupunkiseudulla asuva ystäväni kertoi äskettäin ikävän tarinan sosiaalisen median lieve-ilmiöstä. Eräässä koulussa oli jo pitkään iloittu siitä, että tavoitteeksi asetettu nollatoleranssi kiusaamisessa on toteutunut.
Rehtori oli ylpeä koulustaan ja opettajat olivat tyytyväisiä, kun saivat keskittyä päätyöhönsä opettamiseen. Lapset ja nuoret käyttäytyivät asiallisesti tunneilla ja välitunneilla yhteisöllisyys kukoisti.
Aivan oikein. Tämä kaikki oli liian hyvin ollakseen oikeasti totta.
Eräänä päivänä kulissit romahtivat. Paljastui, että osa oppilaista oli jo pitkään kiusannut koulukaveriaan aikuisten tietämättä. Kesti aikansa ennen kuin nuori itsekään tajusi tulleensa jätetyksi porukan ulkopuolelle. Kiusaaminen ei tapahtunut opettajien silmien alla tunnilla tai koulun pihalla, vaan sosiaalisessa mediassa.
Nuoret sopivat nykyään tapaamisistaan Whatsapissa tai jossain muussa sosiaalisen median ympäristössä. Sinne voi perustaa yksityisiä ryhmiä, jossa on helppoa päivittää pienen tai suuren porukan kuulumisia ja yhteisiä menoja. Edellytyksenä on, että sinut on hyväksytty ryhmän jäseneksi.
Tarina paljastaa, miten vaikeaa kiusaamista on torjua. Aina paljastuu uusia muotoja ja tapoja alistaa, väheksyä ja loukata. MTV3 uutisoi eilen, että Facebook ottaa tykkäysnapin rinnalle koekäyttöön uusia hymiöitä. Suomeen ne tulevat, jos tulevat, vasta sen jälkeen kun espanjalaiset ja irlantilaiset ovat niitä testanneet.
Rakastan, jee, vau, hahhah, surullinen ja vihainen -hymiöillä voi ilmaista reaktioitaan. Hyvässä lykyssä ne antavat uusia ulottovuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta saattavat ne päätyvät myös osaksi kiusaajien työkalupakkia.
Kiva koulu -hankkeet ja muut vastaavat ehkäisevät kiusaamista, mutta tärkein työ tehdään edelleen kodeissa. Maailma muuttuu, mutta jotkut asiat pysyvät ennallaan: elämässä tarvitaan empatiataitoja. Älä tee muille sellaista, mitä et tekisi itsellesi on ikivanha, mutta kelpo elämäohje edelleen.
MLL:n nuorten netissä on hyviä kiusaamiseen liittyviä keskustelun avauksia. Lapsiperheissä aiheesta kannattaa puhua, vaikka omalle kohdalle ei olisi osunut kiusaamista. Nettikiusaamisesta jää aina jälki. Selän takana puhuminen on yleistä ja inhimillistä. Silloin tällöin voi kysyä itseltään, olisiko voinut sanoa samat asiat kasvotusten.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja