Taas se alkaa. Vuoden ehdottomasti kurjimmat kuukaudet. Päivänvalo katoaa ja pian on pimeää kun aamulla lähtee töihin ja pimeää kun palaa töistä. Masentaa ja nukuttaa. Tekisi mieli viettää seuraavat kuukaudet peittoon kääriytyneenä sohvan nurkassa jättisuklaalevyn kanssa.
Tiedän, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Itse asiassa päivien lyhentyminen ja vastaavasti yöajan pidentyminen todella vaikuttaa ihmisten fysiologiaan.
Valon, tai pikemminkin sen puutteen, vaikutusta ihmiseen on tutkittu 1950 -luvulta lähtien. Tutkijat ovat havainneet, että pahimmassa tapauksessa pimeä talviaika voi aiheuttaa ihmisessä jopa voimakasta masennusta. Tässä niin kutsutussa kaamosmasennuksessa on samanlaisia oireita kuin muissakin masennustiloissa, kuten surullisuus, alentunut mieliala, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettäminen sekä arvottomuuden, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet. Kaamosmasennuksesta kärsii kuitenkin vain prosentti väestöstä.
Mutta noin 10–30 % väestöstä kärsii talvikuukausien aikana lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Tätä talvikuukausina ilmenevää lievempää tilaa kutsutaan kaamosrasitukseksi. Esimerkkinä tällaisesta kaamosrasituksesta on talvikuukausina ilmenevä makeannälkä, lihominen, väsymys ja liikaunisuus.
Mistä sitten apua kaamosrasituksen selättämiseen?
Tähänkin vaivaan, kuten niin moneen muuhunkin, auttaa liikunta. Reipas lenkki ulkona, hikitreeni kuntosalilla tai pulahdus uima-altaaseen. Vielä piristävämpää on harrastaa liikuntaa mukavassa porukassa.
Toisena keinona suositellaan kirkasvalolampun käyttöä. Lampun valossa olisi parasta oleskella aamuisin vähintään puoli tuntia, mieluiten koko tunti.
Minä pidin koko kirkasvalolamppua taas yhtenä höpöhöpö -keksintönä, mihin ihmiset voivat upottaa rahansa, kun eivät muutakaan keksi. Tulin kuitenkin perineeksi käyttämättömän kirkasvalolampun ja pitihän sitä kokeilla. Nyt olen juonut aamuteeni kirkasvalolampun loisteessa jo parin viikon ajan, ja täytyy myöntää, että toimii. Tunnen itseni paljon energisemmäksi, eikä tämä vuodenaika hatuta enää ihan niin paljon.
Mutta jos joku päivä taas oikein ahdistaa, niin salaiseksi aseeksi olen hankkinut aikuisten värityskirjan. Värittäminen rauhoittaa ja rentouttaa aivoja ja on muutenkin mukavaa puuhaa. Ja kun keskittyy tekemään jotain hauskaa, ei huomaakaan ulkona väijyvää pimeyttä.
Maija Ala-Jääski
toimittaja