Meneillään oleva inhimillinen hätä, katastrofi paljastaa meidän eurooppalaisten kasvomme. Miten me reagoimme, kun näemme valokuvan, jossa jossakin Serbiassa lopen uupunut nelivuotias poika nukkuu tien penkalla, kosteassa heinikossa, hämärtyvässä, huurtuvassa illassa? Ahdistaako vaiko onko yhdentekevää?
Hinnoittelemme turvapaikanhakijan matkapuhelinta ja ihmettelemme, mitä hän pakenee ja miksi? Missä ovat naiset ja lapset? Miksi vain nuoret miehet ovat liikkeellä? Ovatko he liikkeellä vain pelkästään parempi elintaso tähtäimessään, niin kuin suomalaiset aikoinaan lähtiessään Kanadaan tai Ruotsiin?
Tämä hätä pakottaa meidät omakohtaisesti ratkaisemaan, olenko todellisuudessa rasisti? Asumme täällä perällä Pohjolassa, seuduilla, jossa kylänraitilla tummaihoinen ihminen oli suuri nähtävyys vielä pari vuosikymmentä sitten. Ja vieraita kulttuureja ja tapoja luulemme kohtaavamme viikon turistimatkoillamme aurinkorannoilla. Siellä ne ovat niin mukavia, eksoottisia kohtaamisia, joita on talven pakkasissa kaihoisaa muistella, mutta tänne Pohjolaan emme niitä kulttuureja halua.
Tämä hätä paljastaa ehkä itsestämme ja tuttavistamme, ystävistämme luonteenpiirteitä, jotka rehellisesti sanottuna kuvottavat ja inhottavat. Facebookissa taivastelet ja ihmettelet ystäväsi kommentteja ja tykkäyksiä. Ja nostat hattua niille ystävillesi, jotka poistavat ystäväpiiristään kavereita, joiden mielipiteet ovat rasistisia. Tai peukutat Menkää takaisin -kylttejä.
Toki on niin, että maassa maan tavalla. Sehän on itsestään selvää ja luonnollista. Sitä me odotamme ja niin me toimimme itsekin matkatessamme muissa kulttuureissa, eikö vain?
Ihmisyyttä koetellaan nyt tosissaan. Mikä vie voiton – auttamishalu, empatia, pelko vai ennakkoluulo? Mitä me todellisuudessa pelkäämme? Tummat miehet vievät naiset, työt, asunnot… elämät?
Me laskemme auttamisen hintaa ja unohdamme, että jokunen vuosi sitten syydimme roppakaupalla rahaa, kun pelastimme pankkeja; rahaa. Onko rahan pelastaminen kunniakkaampaa kuin ihmishenkien? Onko meistä ihmisistä todella tullut näin materialisteja?
Lokakuun puolessa välissä Varsinais-Suomessa oli turvapaikanhakijoita 1 146. Elokuun lopussa maakunnassamme asui 473 506 henkilöä. Eli turvapaikanhakijoita oli noin 0,2 prosenttia Varsinais-Suomen asukkaiden määrästä.
Olisiko meidän syytä suhteuttaa pelkomme?
Eija Isotalo
Toimittaja