Kesän puutarhalehdet ja uutiset olivat jälleen puolillaan varoituksia espanjansiruetanasta ja ohjeita sen hävittämiseen. Tappajaetanaksi nimitetty limaniekka on ärhäkästi leviävä vieraslaji, jonka vahvinta elinaluetta Suomessa ovat Ahvenanmaa ja lounaisrannikko.
Espanjansiruetana on sitkeähenkinen ja tehokkaasti lisääntyvä eläin, joka pärjää monenlaisissa ympäristöissä. Kukin etana on yhtä aikaa koiras ja naaras, joten jokaikinen limaniekka putkauttaa kesässä maailmaan nelisensataa munaa.
Mutta pelkkä yleisyys tuskin ketään haittaisi. Ongelma on, että espanjansiruetana ei tyydy lahoavaan kasviainekseen, raatoihin ja sieniin, kuten monet muut etanat.
Sen lempiruokaa ovat elävät kasvit. Ja se ahmii niitä oman painonsa verran vuorokaudessa. Runsaaksi päässyt siruetanakanta voi tehdä lopun niin vihannespenkistä kuin kesäkukistakin tuossa tuokiossa.
Eipä ihme, että espanjansiruetana on noussut kenties koko kotiloiden luokan vihatuimmaksi lajiksi. Sitä vastaan käydään taistelua Suomesta Ranskaan ja Latviasta Romaniaan – eikä missään järin hyvällä menestyksellä.
Sitä erikoisempaa onkin, ettei kukaan tarkalleen tiedä, mistä espanjansiruetana on tullut. Siitä ei juuri ole kirjallisuudessa mainintoja ennen 1950-lukua. Silloin se ilmaantui Britanniaan, Ranskaan ja Sveitsiin.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 15.10.2015 julkaistusta lehdestä