Tulevana viikonloppuna rynnistetään täällä Uudessakaupungissakin joulun aikaan erilaisten jouluisten tapahtumien myötä. Vaikka joulutohinasta ei niin välittäisikään, siltä ei voi välttyä.
Minua tohina ei haittaa, sillä kuulun niin sanottuihin jouluihmisiin. Muistan, kun jo pienenä tyttönä Helsingissä asuessamme oli valtavan jännittävää päästä näkemään Stockmannin lumoava jouluikkuna ja Aleksanterinkadun joulukatu. Taianomainen tunnelma viritti jouluiseen olotilaan, johon liittyi monia hauskoja touhuja.
Vaikka rahaa oli hyvin vähän, halusin aina hankkia jokaiselle perheenjäsenelle edes jotain pientä. Äiti ilahtui varmasti suunnattomasti uudesta tiskiharjasta ja isä partavaahdosta tai kammasta. Siskojen paketeista saattoi löytyä vaikkapa kynä tai hiuspanta.
Sama meininki on jatkunut aikuisenakin. Asuntovelkaisessa, monen lapsen perheessä rahalle olisi ollut aikoinaan muutakin käyttöä kuin joululahjat. Olisi kyllä, mutta sitä antamisen iloa ja riemua, kun näkee lapsen saavan mieluisen lahjan, ei saa mistään muusta.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, lahjojen merkitys on pienempi, mutta silti ne kuuluvat jouluumme. Joka vuosi päätämme perheen kesken, että tänä vuonna ei lahjoja hankita. Toteamme, että tärkein joululahja on kokoontua yhteen ja nauttia hyvästä ruoasta sekä toistemme seurasta. Vakaasta päätöksestä huolimatta joulupukki kopistelee aattoiltana kuistilla ja vaari saa eteensä lahjasäkin, josta hän jakelee pukin apulaisena kullekin muutaman pienen lahjan.
Yhtä varmasti kotiamme koristaa tänäkin vuonna oikea joulukuusi. Minä suorastaan rakastan kuusen oksilla tuikkivia kynttilöitä, yleensä vinossa olevaa joulutähteä ja vuodesta toiseen ”joulukaapista” kaivettuja vanhoja joulukoristeita, joista osa on lasten aikoinaan askartelemia. Se ei haittaa ollenkaan, vaikka kuivia neulasia löytyy nurkista vielä juhannuksenakin. Pääasia on, että kuusi on aito.
Joulun tienoo on vuoden pimeintä aikaa. Sen vuoksi on hienoa, että pimeyteen tuodaan lämpöä ja valoa erilaisilla lyhdyillä, tuikuilla, kynttilöillä, parveke- ja pihavaloilla. Myös pieni puutalokaupunkimme saa jälleen joulun ajaksi tunnelmallisen valaistuksen niin joulukadun varrelle kuin muuallekin.
Nyt kun maailmalla kuohuu ja hirmuteot yltävät yhä lähemmäksi, joulun rauha voi tuntua vaikeasti saavutettavalta. Omista, vanhoista perinteistämme kiinni pitämällä voimme kuitenkin tuoda rauhaa ja rakkautta ainakin lähipiiriimme. Anna-Mari Kaskisen säkeen myötä toivotan kaikille hyvää joulun aikaa.
Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.
Merja Halinen
Toimittaja