Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen mukaan lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin. He kokevat merkityksettömyyttä suhteessa kouluun ja koulunkäyntiin. Nämä nuoret myös kokevat, että heidän tapansa hyödyntää digitalisaatiota ja uutta tekniikkaa ei vastaa koulujen käytäntöjä. Näin on syntymässä kuilu koulun ja nuorten välille. Kun koulun merkitys hämärtyy, nuoret suuntaavat koulun sijaan energiansa muualle.
Eikä tässä kaikki.
– Kyynisten nuorten sukupolven syntymiseen vaikuttaa myös tämänhetkinen lamaantunut ja negatiivinen ilmapiiri Suomessa. Nuoret kokevat ensin merkityksettömyyttä koulussa. Myöhemmin merkityksettömyys voi laajentua koskemaan koko yhteiskuntaa. Suomella ei ole varaa menettää tätä sukupolvea, korostaa tutkimuksessa mukana ollut professori Katariina Salmela-Aro.
Peliä ei vielä kuitenkaan ole menetetty.
– Koulunkäynnin merkitys voidaan luoda yhdessä. Kyyniset voisivat innostua koulunkäynnistä, jos koulujen toimintatavat ottaisivat paremmin huomioon nuorten tarpeita, tavoitteita ja tapoja toimia tämän päivän maailmassa.
– Onnistumisten ja virheiden kautta nuoret oppivat. Usein juuri virheet ja epäonnistumiset luovat pohjaa oppia ja kehittyä. Lannistamisen sijaan tulee kuitenkin kannustaa ja löytää nuorten vahvuuksia, arvioi Salmela-Aro.
Tutkimuksen mukaan selvitäkseen tulevassa maailmassa nuoren pitäisi omata hyvät sosiaaliset taidot, olla sisukas ja sopeutumiskykyinen.
– Koulujen pitää valmistaa nuoria mahdollisiin epäonnistumisiin ja kehittää heidän pystyvyysuskomuksiaan ja innostustaan kohti töitä, joita ei ole vielä luotu, teknologiaan, jota ei ole vielä kehitetty, sosiaalisiin ongelmiin, joita emme vielä tiedä tulevan, tiivistää Salmela-Aro.
Siis ei käy tämän haasteen edessä kateeksi opettajia. Miten opettaa ja ohjata lapsia ja nuoria kohti tulevaisuutta, josta ei ole kuin kalpea aavistus.
Maailma ympärillämme muuttuu valtavalla vauhdilla. Se, mikä tänä päivänä edustaa uutta teknologiaa on jo parinkymmenen vuoden päästä museokamaa, ellei jo aiemmin. Valtioiden rajat natisevat liitoksistaan ja menossa oleva kansainvaellus muuttaa tutun Euroopan hyvinkin erilaiseksi. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.
Itse näe että koulun on muututtava ja nopeasti. En tarkoita vain opetettavia aineita tai niiden sisältöjä, vaan myös koulurakennuksia. Uusi tekniikka ja digitalisaatio osaksi kouluarkea ja joustavat ja muunneltavat tilat pienryhmätyöskentelyn ja erilaisten projektiluontoisten yhteistehtävien tueksi. Teoreettisten aineiden rinnalle käytännön aineita, joissa oppilailla on mahdollisuus onnistua, mutta myös yrittää, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Luovuutta ja kekseliäisyyttä ruokkivia aineksia unohtamatta.
Satoja vuosia elänyt kolmiyhteys oppilas-oppikirja-opettaja ei enää vastaa tuleviin haasteisiin.
Maija Ala-Jääski
toimittaja