Luonto
Maija Karala
Syksyn aurinkoiset säät ovat vaihtumassa talven lyhyisiin, harmaisiin päiviin. Luonto hiljenee talveen. Viime kuukausina muuttolinnut ovat yksi kerrallaan kadonneet ja hyönteiset vajonneet horrokseen. Jäljelle jääneet elävät hiljaiseloa.
Lintulautojen läheisyydessä käy yhä kuhina. Täällä kerrostaloissa lintulaudat on kielletty, joten tiaiset ja tikatkin ovat poistuneet sinne, missä ruokaa on. Lähimetsiin piilotetut ruokintapisteet on helppo löytää meteliä seuraamalla.
Muuten ulkona on aavemaisen hiljaista. Sieltä täältä voi kuulla lintuparvien sisäistä jutustelua tai harakan naurun, mutta talvella ei lauleta. Siihen ei ole mitään syytä. Valorytmin mukana vähenevät hormonit pitävät huolta siitä, ettei lintujen tee edes mieli laulaa. Reviirejä perustetaan ja puolisoita hurmataan vasta keväällä.
Loppusyksyllä eläimet odottavat ja varautuvat pahimpaan. Vaikka talvet ovat viime vuosina olleet leutoja, ei eläimillä ole mitään keinoa tietää, tuleeko tästäkin vuodesta sellainen – eiväthän siitä ole varmoja edes meteorologit satelliittikuvineen ja kehittyneine tietokonemalleineen.
Vaikka ilmasto lämpenee, eläimet varautuvat edelleen takavuosien pakkastalviin. Oppivaiset eläimet sopeutuvat nopeammin. Harakoilla tai joutsenilla sukupolvelta toiselle siirtyvä kokemus opettaa pian, että pitkät paukkupakkasjaksot ovat harvinaisia.
Geeneissä periytyviin vaistoihin luottavat eläimet sen sijaan toimivat vielä sukupolvia kuten ennenkin. Vasta evoluution hidas prosessi korjaa ne toimimaan muuttuvan ilmaston mukaan.
Mutta eivät leudotkaan talvet helppoja ole. Erityisesti linnuille vaikeuksia tuottavat lyhyet päivät, jolloin valoisia tunteja ruoan etsintään on vähän. Pienikin määrä lunta vaikeuttaa evään löytämistä luonnosta tuntuvasti.
Eipä olekaan ihme, että talvilintujen kulttuuriin on jo pitkään kuulunut kerääntyminen hyvissä ajoin lintulautojen ääreen. Sen turvin esimerkiksi sini- ja talitiaiset ovat paljon runsaampia kuin muuten olisi mahdollista.
Ihmisille talvessa on iloista odotettavaakin: joulu helpottaa kaamosaikaa koristevaloin ja lämpimin perintein. Mutta eläimet eivät joulusta tiedä. Ne pörhistävät turkkinsa ja höyhenensä pitkää ja ikävää talvea vastaan ja pyrkivät parhaansa mukaan sinnittelemään elossa kevään tuloon saakka.