Tapasin äskettäin kollegojani, jotka kertoivat, että perinteiset firman pikkujoulut eivät enää kiinnosta ihmisiä. Hektisen työviikon jälkeen sosiaalinen elämä ei houkuttele, ja parasta rentoutumista on kotoilu yksin tai perheen parissa.
Työkaverini kuvaili kuvaili äskettäin unelmaviikonloppunsa, joka kuulosti kovasti tutunoloiselta. Keski-ikäisen mielenrauha on taattu, kun kotona on rauhallista ja voi käpertyä torkkupeiton alle sohvannurkkaan katsomaan vaikkapa brittiläistä Midsommerin murhat -sarjaa. Lapsenikin tietävät, että äidin on saatava katsoa telkkarista vähintään yksi murhamysteeri viikossa eikä häntä ole sen aikana syytä häiritä muutoin kuin äärimmäisen tärkeillä asioilla.
On niistä poliisisarjoista jotain hyötyäkin: Saksalaisten tv-dekkarien avulla olen onnistunut ylläpitämään kielitaitoni rippeitä. Eräällä Itävallan reissulla saksalainen turisti kiitteli kyläjuhlissa saksaani, jossa ei oikeasti ole mitään kehumista. Kerroin hänelle saksan taitoni olevan hyvän kouluopetuksen ja saksalaisten poliisisarjojen ansiota.
Niin rentouttavia kuin kotoisat lauantai-illat ovatkin, joskus on hyvä riuhtaista itsensä irti turvallisista rutiineista. Viime lauantai-iltana en katsellut Midsommerin maisemia kotona, vaan vietin iloisen illan työkavereiden kanssa iltaa istuen Uudessakaupungissa. Paikallisen ravintolan espanjalais-suomalainen menu ja sen jälkeinen teatteriesitys toivat mukavaa vaihtelua tavanomaiseen lauantai-iltaan. Jälkiruoaksi nautittu teatterielämys lämmitti sekin: miten hienoa, että kotinurkilta löytyy näin upeaa kulttuuria.
Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -näytelmä karkotti räntäsateen ja kaamosfiilikset tehokkaasti. Saattoi siinä nauraessa oma ikäkin pidetä. Esityksessä seikkailtiin halki historian, ja piipahdettiin niin Pariisissa, Balilla kuin Espanjassakin. Ja se viikon pakollinen murha-annoskin tuli näytelmässä tankattua. Ei muuten ollut kesyimmästä päästä, sillä tekijänä oli satavuotias äijänkäppänä rikoskumppaninsa kanssa.
Hämmentävää ja kiehtovaa. Sellaista on teatteri parhaimmillaan.
Mukavan illan jälkeen mietin, että pikkujouluilla on edelleen tilausta suomalaisessa vuodenkierrossa. Silläkin uhalla, että joku ottaa muutaman glögin liikaa, pomo saattaa kuulla kunniansa, takseja joutuu odottamaan, flunssat leviävät ja seuraava päivä saattaa ”valua hukkaan”. Onhan se arvokasta, jos edes pikkujoulut saavat keski-ikäiset ihmisten ilmoille tapaamaan toisiaan.
Ja jos ei jostain syystä ole saanut kutsuja pikkujouluihin, sellaiset voi järjestää itse. Upeiden keskustan jouluvalojen ja torin perinteisen kuusen lisäksi joulufiilistä voi hakea vaikkapa kimppakävelyillä kaupunginlahdella, jossa tunnelmaa luo uusi, upea valaistus.
Puutalokaupungin liikkeet ovat koristelleet näyteikkunoitaan ja paseerauksen päätteeksi voi piipahtaa jossakin kahvilassa tai ravintolassa glögillä tai kuumotuksella, kuten täkäläisittäin on tapana.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja