Kaikki on suhteellista. Tämä kulunut sanonta tuli mieleeni, kun luin viime sunnuntaina Helsingin Sanomien sunnuntai-liitteen juttua käpyläläisistä latteisistä.
Niin siis mistä? Termiä käytetään miehistä, jotka hoitavat kotona lapsiaan ja saavat vertaistukea toisistaan päivisin kahviloissa. Tukholmassa nämä latteisät ovat kuulemma jo eräänlainen ilmiö.
Eräs haastateltava kertoi, miten kivuliasta hänelle oli muuttaminen baarien Kalliosta hiekkalaatikkojen Käpylään. Tuli vaikutelma, että kodin siirtyminen kaupunginosasta toiseen oli kolmekymppiselle miehelle jopa suurempi elämänmuutos kuin isäksi tuleminen.
Joo tiedetään, että stadi on iso kaupunki, mutta silti. Suomesta muutti ulkomaille viime vuonna reilu 15 000 henkilöä ja maan sisälläkin muutetaan vilkkaasti. Maahanmuuttajien lukua ovat kasvattaneet tänä vuonna myös tuhannet turvapaikanhakijat. Tästä näkökulmasta katsottuna ei pitäisi olla iso juttu muuttaa Kalliosta Käpylään. Mutta kaikkihan on suhteellista.
Uudessakaupungissa on jo pitkään toivottu väkiluvun kasvua. Muuttajat otetaan avosylin vastaan – ainakin sellaiset muuttajat, jotka tuovat kaupunkiin verotuloja. Kaupunki tarvitsee ihmisiä, jotka hankkivat täältä kodin, käyvät kaupoissa sekä kulttuuri- ja urheiluriennoissa ja ylläpitävät paikkakunnan palveluja.
Ihanteellisia muuttajia ovat työikäiset. Yritykset ovat investoineet täällä viime aikoina ahkerasti ja uusia työpaikkojakin on tullut lisää. Turun kaupungin kehitysryhmän johtaja Pekka Sundman kehaisi äskettäin Helsingin Sanomissa, kuinka Valmet Automotivella 200 ihmistä tekee jatkossa töitä Turusta käsin. Uudenkaupungin näkökulmasta olisi paljon hienompaa, jos edes osa tuosta porukasta saataisiin muuttamaan Uuteenkaupunkiin.
Toki eläkeläisetkin ovat varteenotettava muuttajaryhmä huolimatta siitä että Uusikaupunki on väestöltään yksi nopeimmin ikääntyviä koko Suomessa.
Aktiiviset eläkeläismuuttajat tuovat kaupunkiin vuosikymmenien ajan paitsi verotuloja myös elinvoimaa ja euroja. Uudessakaupungissa on paljon vapaa-ajan asuntoja, ja moni kuusikymppinen unelmoi asumisesta mökillä ympäri vuoden.
Eräs Facebook-kaverini, insinöörimies, kuvaili taannoin Uuttakaupunkia Suomen Solsidaniksi, jossa paistaa melkein aina aurinko. Olihan siinä lievää liioittelua, mutta hänelle, satunnaiselle kävijälle, oli välittynyt syysvierailullaan kuva rannoilla rennoista kävelevistä ihmisistä, pikkukahviloista ja raikkaasta ilmasta.
Potentiaalia kaupungissa on. Rantahotellin yhteyteen rakennettavan kerrostalon asunnotkin vietiin käsistä. Saa nähdä, käykö samoin keskustaan, entisen kesäteatterin miljööseen, suunnitelluille uusille kerrostaloasunnoille. Ehkä niihin ei muuta lapsiperheitä ja latteisiä vaan eläkeläisiä ja pannukahvipappoja, mutta mitäpä tuosta, tervetuloa kaikenikäiset. Teitä tarvitaan.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja