Luonto
Maija Karala
Viime viikolla Suomen keskiosiin saakka satanut lumi pakotti laulujoutsenet muuttomatkalle. Täällä rannikolla ne vielä viipyvät, saattavatpa jäädä koko talveksikin, jos tulossa ei ole jäätä ja pakkasta.
Harvaapa se harmittaa. Joutsenia on nähtävä aika usein, ennen kuin puhtaanvalkea lintu lakkaa sykähdyttämästä. Eipä ihmekään, että suomalaisessa kansanperinteessä joutseneen liittyy jos jonkinlaisia tarinoita ja uskomuksia.
Erityisen runsaita ja kauniita joutseneen liittyvät tarut ovat Karjalassa. Joutsenen katsottiin olevan tuonen lintu, joka liikkui vapaasti kahden maailman välillä ja toi viestejä vainajien puolelta. Toisaalta sen ajateltiin olevan ihmisen sukua, ehkä jopa ihminen linnun hahmossa.
Olipa joutsen kumpaa tahansa, sen tappaminen oli hirveä rikos. Kalevalassakin Lemminkäinen menettää henkensä, koska yrittää ampua Tuonen joessa uivan joutsenen.
Eero Ojanen kertoo uudessa Suomen myyttiset linnut -kirjassaan Karjalasta tehdystä arkeologisesta hautalöydöstä. Pieni lapsi oli haudattu joutsenen siiven päälle. Kukaties joutsenen oli määrä kantaa lapsi tuonpuoleiseen samalla tavalla kuin sen uskottiin kantavan pikkulintuja selässään muuttomatkoilla.
Sotien aikoihin joutsenen myyttinen puoli taisi unohtua. Joutsen taantui isoksi, pulskaksi hanheksi, joka sopi erinomaisesti pataan. Erityisen tärkeä saalis se oli keväisin, kun ihmiset kärsivät nälkää talven jäljiltä, mutta talvehtimisalueilta palaavat joutsenet olivat hyvässä lihassa.
1950-luvulle tultaessa laulujoutsen oli Suomessa sukupuuton partaalla yli-innokkaan metsästyksen vuoksi. Vain pohjoisimman Lapin erämaajärvissä pesi kenties parisenkymmentä paria.
Kaikeksi onneksi opimme uudelleen arvostamaan valkoista lintua, kiitos ennen kaikkea eläinlääkäri Yrjö Kokon, joka käänsi suomalaisten päät kirjoittamalla ja puhumalla väsymättä joutsenten puolesta.
Vaikka joutsenen ei enää uskoisikaan uivan Tuonen mustalla joella, sitä voi arvostaa sellaisena kuin se todella on: kiehtovana lintuna. Se on pitkäikäinen, eliniäkseen pariutuva lintu, joka opettaa poikasilleen tapoja ja muuttoreittejä sukupolvelta toiselle siirtyvänä kulttuurina.