Käärmeitä liikkeellä

0
Leuto talvi pitää sammakoita ja käärmeitä hereillä.
Leuto talvi pitää sammakoita ja käärmeitä hereillä.

Luonto
Maija Karala
Harvemmin joulukävelyllä tulee törmänneeksi kyyhyn, mutta tänä vuonna sekin oli mahdollista. Leuto sää saattoi joulun alla hätistää liikkeelle käärmeiden lisäksi sammakoita ja sisiliskoja, kertoi matelijaharrastaja Toni Beckman Ylelle tapaninpäivänä.

Normaalisti kotimaiset matelijat ja sammakkoeläimet vaipuvat syyskuun paikkeilla horrokseen ja viettävät talven piiloissaan syvässä unessa. Niiden suosikkeja ovat syvälle maan alle ulottuvat kivikot, joissa saattaa levätä satoja yksilöitä useasta eri lajista.

Horros on eri asia kuin vaikkapa karhun talviuni. Karhu vain nukkuu sikeää unta, mutta horrostava käärme on lähes kuollut: sen sydän lyö vain muutaman kerran minuutissa ja hengitys on huomaamatonta. Sammakko voi jopa jäätyä vähäksi aikaa aivan kalikaksi.

Kylmänkestävyys on tehnyt kotimaisista matelijoista ja sammakkoeläimistämme maailman pohjoisimpia ryhmiensä edustajia. Sammakon voi tavata Lapin tunturipaljakoilta, kyyn aina Jäämeren rannalta.

Leutojen talvien luulisi helpottavan niiden elämää, mutta siihen ne eivät ole sopeutuneet. Kun sää ei ole tarpeeksi kylmä horrostamiseen eikä tarpeeksi lämmin normaaliin elämään, eläimet harhailevat päämäärättömästi. Ne kuluttavat arvokkaita rasvavarastoja, jotka ovat tarpeen talvesta selviytymiseen ja keväiseen lisääntymiseen.

Lisää energiavaroja on mahdotonta leudon talven aikana saada. Alle kymmenasteinen käärme on kylmästä kankea, eikä kummoinenkaan saalistaja. Vaikka se sattuisi saamaan syötävää, sen ruoansulatus on lepotilassa.

Tuskin leudot talvet kokonaisten lajien kohtaloksi koituvat, mutta ne ovat ylimääräinen rasite jo entuudestaan laskussa oleville matelija- ja sammakkoeläinkannoille etenkin Etelä-Suomessa.

Kyiden määrän vähenemisen ei äkkiseltään uskoisi haittaavan muita kuin lajin vannoutuneita ystäviä, mutta maamme ainoalla myrkkykäärmeellä on tärkeä paikka luonnon kiertokulussa. Se pitää osaltaan kurissa pikkujyrsijöiden, kuten metsä- ja peltomyyrien määrää.

Vielä suurempi kyyn merkitys on verta imevien punkkien eli puutiaisten kannoille. Myyräsaaliinsa mukana se nielee puutiaisten toukkavaiheita jopa satojakin kesässä. Kyiden epäonnistunut talvi siis voi näkyä kiusallisten verenimijöiden yleistymisenä kesällä.

Juttu löytyy myös 31.12.2015 ilmestyneestä lehdestä