Hyvä Juha, hyvin etenee. Vielä kaksi lehtijuttua, sitten parit Wilma-viestit ja pääset nukkumaan. Olet jo reilusti yli puolenvälin, jaksat kyllä.
Näitä kommentteja ei ole tietääkseni ikinä kuultu ääneen, mutta pääni sisällä todella usein. Tuskin olisin asiaa tuonut näin julki, ellei psykologi Tuomas Grönmanin luennolla itsepuhe olisi mainittu useaan kertaan. Eli millaisia ajatuksia pystyt luomaan, sellaiset tunteet seuraavat ja loppujen lopuksi se näkyy suorituksissa. Joko negatiivisesti tai positiivisesti, riippuen ajatuksista.
Olen tehnyt itseni psyykkausta jo pitkään, miettimättä sen enempää henkisen valmennuksen ohjenuoria. Olen vain kokenut siitä olevan hyötyä, ei kukaan muu koe elämääni niin läheltä kuin minä itse. Nyt se on jo itsestäänselvyys ja positiivisen itsensä tsemppauksen olisi vaikea kytkeä pois, jos olisi pakko.
Kun itsepuheen merkitys tuotiin asiantuntijan toimesta päivänvaloon, mietin että jokaisen pitäisi olla oman elämänsä personal trainer. Kukaan muu ei tiedä omia heikkouksiasi ja vahvuuksiasi kuin sinä itse.
En silti väheksy varsinaisten personal trainerien merkitystä. Päinvastoin. Usein tarvitaan ulkopuolinen liikkeellepaneva voima, jotta kipinä liikuntaan tai muuten terveelliseen elämään saadaan syttymään. Personal trainereilla on myös valtavasti sellaista tietotaitoa, jota tavalliselta virtaselta ei löydy. Mutta alkusysäyksen saatua tuota tsemppausta kannattaisi tehdä myös sisäisesti. Eikä sen tarvitse rajoittua liikuntaan tai muuhunkaan yksittäiseen elämän osa-alueeseen. Voit tsempata itseäsi maanantaiaamuna mennessäsi töihin. Ja vastaavasti kiittää itseäsi, jos selviydyit päivästä hyvin.
Entisen NHL-kiekkoilijan esimerkit henkisen valmennuksen merkityksestä ja hyödystä olivat sellaisia, että niistä olisi kaikille hyötyä, vaikka liikunta ja urheilu eivät kiinnostaisi pennin vertaa. Motivaatio, itseluottamus ja itsensä hyväksyminen ovat sellaisia termejä, jotka horjuvat ainakin joskus meillä jokaisella. Monet tasapainottelevat näiden asioiden kanssa koko elämänsä. Jos meillä olisi enemmän tietoa sekä keinoja aallonpohjan koittaessa, olisimme valmiimpia kampeamaan itsemme sieltä ylös.
Muistan lukioajalta erityisen hyvin yhden aamunavauksen. Fiktiivisessä tarinassa kerrottiin, miten vuorotellen joku yritti kiivetä vaikeakulkuista maastoa pitkin vuoren huipulle. Joka paikassa polun varrella oli ihmisiä huutamassa ettet kumminkaan onnistu. Yksi kerrallaan kaikki väsyivät painostuksen alla, yksi kuitenkin onnistui pääsemään huipulle. Hän oli kuuro, eikä kuullut toisten painostusta. Tärkeintä ovat omat ajatuksesi, ei toisten.
Juha Laine