Toimittaja Hanna Syrjälä kysyi viime viikolla HS:n Torstai-liitteessä ilmestyneessä jutussa: Inhoatko nykyteknologiaa?
Vastaukseni on: Kyllä ja en.
Siinä mielessä olen kiitollinen nykyteknologiasta, että pystyn helposti pitämään yhteyttä läheisiini vaikka maapallon toiselle puolelle. Kuulun kuitenkin niihin epäkäytännöllisiin tumpeloihin, jotka eivät jaksa paneutua teknisten laitteiden kiemuroihin. Olen pulassa niiden kanssa vähän väliä.
Varsinkin tietokoneita pitäisi osata päivittää ja huolehtia suojauksista, jotta virukset ja hakkerit eivät pääse iskemään. Minulta se ei onnistu ilman apua. Koen, että useimmat laitteet ja ohjelmat ovat kerta kaikkiaan liian monimutkaisia.
Pohjanoteeraus koettiin huushollissamme tämän viikon maanantaina, kun tallentavaan digiboksiin ilmestyi jollain käännösohjelmalla taltioitu viesti: Pino on vijoittunut!
No, se ei maata kaada, jos suosikkisarjat jäävät katsomatta. Jääpähän enemmän aikaa muuhun puuhailuun. Mutta sitten on peli menetetty, jos tietokonekin jumittaa. Tämän päivän Suomessa ei nimittäin ilman nettiä enää pärjää.
Vaikka nykyteknologiasta on totta kai paljon hyötyä, normaalissa arjessa sen ei tarvitsisi olla niin suuressa osassa. Verkossa asioinnille, sen kätevyydestä huolimatta, pitäisi olla myös vaihtoehto. Nyt näitä vaihtoehtoja supistetaan koko ajan.
VR lakkauttaa lipunmyyntipisteitään ja esimerkiksi laskujen maksaminen pankin tiskillä on tehty kalliiksi. Jos haluaa hoitaa asioita puhelimitse, on varauduttava pitkiinkin jonotuksiin. Ja soittaja tietysti maksaa. Kansalaiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa, kun lisämaksua napsahtaa siitä, että hoitaa asioitaan muuten kuin netin kautta.
Helsingin Sanomien jutun mukaan julkisuudesta välittyy helposti kuva, että kaikkien elämä on yhtä älypuhelinta, appsia, digiä ja koodausta. Jotkut haluavat kuitenkin vapaaehtoisesti jättäytyä nykyteknologian ulkopuolelle. Aina ei ole kyse siitä, että ei osaisi ja viitsisi opetella, vaan periaatteesta.
Jutussa yhtenä haastateltavana ollut 27-vuotias oikeustieteen maisteri Osma Naukkarinen ei ole hankkinut älypuhelinta. Hän tuntee elämänlaatunsa olevan parempi, kun käyttää mahdollisimman vähän nettiä ja laitteita.
– Teknologin sanotaan tekevän ihmisistä vapaita. Minun mielestäni vapautta on kuitenkin se, että on sellaisia tietoja ja taitoja, joiden avulla voi elää ilman hauraita ja monimutkaisia järjestelmiä.
Naukkarinen ei koe jääneensä mistään ulkopuolelle, vaikka ei roiku sosiaalisessa mediassa. Hän kertoi pitävänsä ihmisiin yhteyttä soittamalla, tapaamalla ja jopa kirjoittamalla kirjeitä.
Ihanaa! Ihan niin kuin ennen vanhaan.
Merja Halinen
toimittaja