Uudessakaupungissa kerrottiin aikoinaan seuraavaa juttua: Kalannissa syttyi talo palamaan. Ensin ehti paikalle Uudenkaupungin vakinaisen palokunnan auto naapurista ja pieni palo oli äkkiä sammutettu. Silloin saapuu letkut sojossa ja pillit vinkuen Kalannin VPK, jonka päällikkö hätistelee vakinaista palokuntaa tiehensä sanoen: ”Meidän palo, meidän palo!”
Kun hänelle selvisi, että palo oli jo sammunut, hän kommentoi: ”Väärin sammutettu, väärin sammutettu.”
Samanlainen olo on tullut viimeisimmän sote-päätöksen jälkeistä keskustelua seuratessa. Eipä siitä ole kovin kauan kun sotea sorvattiin demarivetoisesti kahdenkin eri ministerin voimin, ilman tulosta – eli ”meidän palo”. Eikä sinänsä ole ihme sekään, että kun hallitus nyt sai asiassa aikaan yhden päätöksen, ollaan sitä mieltä, että ”väärin sammutettu”.
Demarivetoisessa Ruotsissa maakuntamalli on käytössä ja toimii, ei sitä ainakaan ideologisin perustein pitäisi vastustaa Suomessa. Ruotsissa on todettu eräitä ongelmia, joten malli ei ole täydellinen, mutta mikä olisi? Ruotsin kokemuksista pitäisi ottaa oppia ja tehdä parempi ratkaisu. Tässä demarit voisivat – ruikuttamisen sijaan – olla aktiivisia.
Valinnanvapaudestakin on osattu olla kriittisiä, eräskin merkittävä vaikuttaja otsikoi kommenttinsa ”Raha seuraa varakasta” – mutta sehän on nykytilan kuvaus. Kelan korvaus seuraa yksityislääkärin vastaanotolle. Miten asia Suomen maakuntamallissa käytännössä toteutuu, jää nähtäväksi.
No sitten on vaadittu tasa-arvoisia palveluja, erityisesti tasa-arvoisia julkisia palveluja. Kaunis ajatus, mutta mitä se tarkoittaa?
Esimerkiksi Ugissa terveyskeskus toimii kohtalaisen hyvin, yksityisen sektorin palveluja käyttävät vain harvat, mutta naapurikaupungissa Laitilassa terveyskeskusta hoitaa Attendo. Pitäisikö meidän nyt tasa-arvon nimissä huonontaa palvelujamme, että yksityiselle tulisi tilaa – luultavasti ei. Mutta entä Laitila, pitääkö heidän perustaa Attendon rinnalle uusi kunnallinen palvelu – ja millä rahalla?
Olen sote-prosessin alusta saakka ollut maakuntamallin kannalla, nimittäin Ahvenanmaan maakunnan mallin kannalla. Siellä 30.000 asukkaan väestöpohjalla kaikki sujuu, jopa sadan asukkaan Sottungassa on terveysasema. Vaikeimmat tapaukset lähetetään Turkuun tai Tukholmaan, niin kuin järkevää on.
Olen – ikävä kyllä – terveyspalvelujen suurkuluttaja, mutta ikinä ei ole väestöpohja tehnyt minulle yhtään toimenpidettä. Eikä ole yhdelläkään kirurgilla ollut bodaajan ruumiinrakennetta eli niitä monen kaipaamia leveitä hartioita.
Monella niinsanotulla asiantuntijalla on lausunnoissaan ollut tavoitteena jättimäisen alueen suurtuotannon edut. Onhan niitä, mutta ne tulevat esiin vain liukuhihnatyyppisessä tuotannossa eikä terveydenhuollon pitäisi olla sellaista. Kuten ei myöskään missään nimessä sosiaalityön, joka on soten toinen puoli.
Seuraavaksi hallituksella on edessään päätös numero 2, rahoitus, ja se tulee olemaan ratkaiseva. Odotamme jännittyneinä.
Raimo Korhonen