Voitetun pelin jälkeinen hyvänolontunne on niin huikea, että sen ajattelu saa urheilijat ja valmentajatkin harjoittelemaan, kehittymään ja piiskaamaan itseään eteenpäin.
Voittaminen ei tee ihmisestä parempaa eikä häviäminen huonompaa. Lopulta menestyksen erottaa epäonnistumisesta vain kyky kulkea tappiosta tappioon menettämättä innostustaan.
Sanojen takana on Henrik Dettmann. Mies, joka luotsasi Suomen koripallomaajoukkueen huikeaan menestykseen. Luin joulun pyhien aikana Saska Saarikosken hänestä kirjoittamaa kirjaa. Dettmann on nykyään paitsi valmentaja myös suosittu luennoitsija.
Suomi repesi riemuun loppiaisaattona, kun pikkuleijonat saavuttivat jääkiekon maailmanmestaruuden kotikisoissaan. Vaikka voitosta on vasta pari päivää, nuorten miesten menestystä on analysoitu jo usean tutkijan voimin. Myös penkkiurheilijat ovat ottaneet voitosta kaiken ilon irti.
Menestyksen siivittämä hypetys saa kyynikot hymähtelemään. Onko muka nuorien urheilijoiden voitontahdossa, sisussa ja joukkuehengessä jotakin, josta maan hallituksen, yritysjohtajien tai kuntapoliitikoiden pitäisi ottaa mallia?
Ettäkö jääkiekon maailmanmestaruus nujertaisi taantuman? Historia osoittaa, että näin voi tapahtua. Urheilusta lähes kaiken tietävä työkaverini ja tämän lehden tuottaja Risto-Matti Kärki muistutti, että vuonna 1995 Suomi voitti jääkiekossa MM-kultaa ja noihin aikoihin myös Suomen talous alkoi elpyä.
Olipa laman taittumisen todellinen syy mikä tahansa, ainakin tällaiset koko kansaa yhdistävät urheilutapahtumat kohentavat yleistä ilmapiiriä. Nuorten miesten huikea esitys ja voiton tuoma mielihyvä ovat mielettömän tervetullutta kaiken synkistelyn ja vihapuheen jälkeen. Voittajafiiliksestä pääsevät osalliseksi kaikki halukkaat, vaikka pikkuleijonat ovat itse loistavan valmentajansa Jukka Jalosen johdolla tehneet työn.
Juttelin puhelimessa loppiaisen jälkeen yhden MM-joukkueen avainapelaajan, laitilalaislähtöisen hyökkääjä Aleksi Saarelan kanssa. Hän kertoi, että joukkueen huikea yhteishenki on peräisin jo parin vuoden takaa, 18-vuotiaiden MM-kotikisoista. Olemme kokeneet yhdessä kaikenlaista, hän sanoi. Yksi ei niin miellyttävistä muistoista oli murskatappio 10–0 Ruotsia vastaan. Kokemus oli Saarelan mukaan nöyryyttävä, mutta se ei lannistanut nuoria miehiä, kuten nyt tiedämme.
Mutta palataanpa koripalloon ja Dettmanniin. Hän on sanonut, että Suomen joukkueurheilu voi harvoin ylpeillä turnauksen parhailla yksilöillä. Menestyksen takeena on porukan yhtenäisyys. Suomi ei olisi itsenäinen maa, jos ei oltaisi osattu toimia joukkueena. Suomalainen on loistava joukkuepelaaja.
Joukkuehenki ei ole paras sana kuvaamaan Suomessa viime vuonna vallinnutta yleistä ilmapiiriä. Mutta jospa se tästä. Pikkuleijonat sulattivat jään: go Suomi go!
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja