Ikä on vain numeroita.
Näinhän me tapaamme lohduttaa toisiamme, kun mittariin pärähtää tasavuosia. Harva siihen silti oikeasti uskoo.
Kun ihminen kuolee, moni kysyy tiedon kuultuaan ensimmäisenä vainajan ikää. Haluamme tietää, onko kysymys luonnollisesta elämän kiertokulusta vai jostakin traagisemmasta tapahtumasta. Näin siitäkin huolimatta, että ihmisen elinikä on noussut eivätkä satavuotiaatkaan ole enää harvinaisuuksia.
Ikä ei ole valitettavasti vain numeroita. Ainakaan työmarkkinoilla. Muutama vuosi sitten Ammattiliito Pron teettämä senioritutkimus paljasti, että eläkeputkeen joutuneista suurin osa olisi halunnut jatkaa työelämässä.
Helmikuun alussa samainen ammattiliitto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan yli 50-vuotiaat ja erityisesti naiset ovat huomattavasti sitoutuneempia työhönsä kuin nuoremmat. Inhoan kaikenlaisia ikään liittyviä yleistyksiä, mutta toivon silti, että Pron tutkimus tavoittaisi työnantajat ja rekrytoinneista päättävät henkilöt.
Luin taannoin, kuinka ikärasismiin kyllästynyt 50-vuotias työtön muutti työhakemukseen ikänsä. Hakemus oli tismalleen samanlainen kuin ennen, ainoastaan iän kohdalla oli luku 36. Mitä tapahtui? Ensimmäisen kerran moneen vuoteen hän sai kiinnostuneita yhteydenottoja ja haastaattelupyyntöjä työnantajilta. 14 vuotta iästä pois ja hän koki olevansa haluttu työmarkkinoilla.
Ikääntymisen pelko alkaa piinata usein jo parikymppisisiä. Viisikymppisistä kuulostaa huvittavalta, kun kolmekymppiset panikoivat menetettyä nuoruutta.
Epäilen, että pitkän iän salaisuus ei ole vanhemisen pelko. Siitä olen varma, että ikävuosien murehtiminen heikentää elämän laatua.
Todellisuudessa ikävuosien karttuminen voi päinvastoin lisätä hyvinvointia. Jyväskylän yliopiston laajassa Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksessa seurattiin vuonna 1959 syntyneiden elämää kahdeksanvuotiaista viisikymppisiksi saakka. Tulokset paljastivat, että viisikymppiset tunsivat olevansa erityisen onnellisia.
Viisikymppiset elävät perhekeskeisesti ja he ovat usein hyvin vahvasti työhön suuntautuneita. Professori Lea Pulkkinen muistuttikin, että ei ole mitään perusteita syrjiä viisikymppisiä työelämässä. ”He ovat voimissaan ja elämänsä tunnossa ja haluavat ohjata omaa elämäänsä”, professori latasi.
Ikä ei ole vain numeroita. Se on myös elämänkokemusta. Se antaa perspektiiviä siihen, mikä on olennaista.
Olen ylittänyt itse viidenkympin rajapyykin ja olen ylpeä siitä. Joskus muistelen menneitä, mutta enimmäkseen elän tätä päivää ja odotan innolla, mitä huominen tuo tullessaan. Enää ei tarvitse hötkyillä turhista ja osaa nauttia asioista, joita nuorena piti itsestään selvänä.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja