Suomen maanpuolustuksen yksi peruspilareista on yleinen asevelvollisuus. Se on tänään yhtä merkittävä kuin se oli 150 vuotta sitten eli 1860- ja 1870-luvuilla jolloin meille valmisteltiin ensimmäistä omaa asevelvollisuuslakia. Suomen puolustuksen katsotaan kuuluvan meidän kaikkien vastuulle ja asevelvollisuuslaki sitten täsmentää miten tämä vastuu jaetaan eri ihmisten kesken.
Kun meidän ensimmäistä asevelvollisuuslakiamme valmisteltiin 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ei maailmalla ollut montaakaan esimerkkiä vastaavasta. Esi-isämme tekivät hienoa lainsäädäntöä sillä nykyinenkin asevelvollisuuslakimme noudattaa pitkälti tuon vuoden 1878 asevelvollisuuslain perusperiaatteita.
Rauhan ajan asevelvollisuudesta ovat luopuneet mm. Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Näiden maiden maanpuolustuksen on katsottu parhaiten hoituvan palkallisilla sotilailla ja jos tarvitaan suurempia joukkokokonaisuuksia voidaan ne perustaa saattamalla asevelvollisuuslaki voimaan.
Ruotsikin luopui muutamia vuosia sitten yleisestä asevelvollisuudesta. Muuttunut maailmantilanne ja uhkakuvat ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että jotkut ruotsalaispoliikot pohtivat vakavasti yleisen asevelvollisuuden palauttamista Ruotsiin.
Suomen yleinen asevelvollisuus tarkoitti pitkään sitä, että yli 80 prosenttia miehistä suoritti varusmiespalveluksen ja heidät voitiin sitten sijoittaa reservissä sodan ajan puolustusvoimiin. Vaikka varusmiespalveluksensa suorittavien määrä onkin vähentynyt ei Suomessa ole puutetta koulutetusta reservistä. Kaikkiin suunniteltuihin sodan joukkoihin riittää sekä aseet että miehet.
Puolustusministeri Jussi Niinistö toi 18. tammikuuta maanpuolustuskurssien osanottajille esittämässään tervehdyksessä esille huolensa siitä, että nykyinen reserveille tarkoitettu kertausharjoitusten käynnistäminen kestää liian kauan tämän päivän uhkakuviin peilaten. Lainaus puolustusministerinpuheesta:
”Olenkin käynnistänyt säädöshankkeen, jonka tavoitteena on nykyisten aikarajojen poistaminen silloin, kun reserviläiset kutsutaan kertausharjoituksiin valmiuden kohottamistarkoituksessa.”
Yleinen asevelvollisuus on käytännössä mm. Sveitsissä ja Israelissa. Olen ymmärtänyt, että näissä kummassakin maassa on käytössä järjestelmät, jotka takaavat reservien palveluksen saamisen kulloisenkin uhkakuvan vaatimusten mukaisesti. Samanlainen tilanne meillä oli 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin suojeluskuntajärjestö oli osa Suomen puolustusvoimia.
Suomen käyttämä puolustusjärjestelmä ei olisi esteenä mahdolliselle Nato-liittymisellekään. Natossa on mukana myös useita maita, joilla on käytössään yleinen asevelvollisuus.
Lauri Väättänen
kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka seuraa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa.