Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer vietti kansallista lähihoitajapäivää viime viikolla Uudessakaupungissa ja koko maassa ristiriitaisin tuntein. Väestö ikääntyy kovaa vauhtia, ja auttaville käsille riittäisi töitä, mutta kunnilla ei ole varaa palkata riittävästi lähihoitajia. Harva olisi vielä muutama vuosi sitten arvannut, että työttömien määrä kasvaa sosiaali- ja terveysalalla jopa suhteellisesti nopeammin kuin millään muulla alalla.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan terveydenhuolto- ja sosiaalialalla tarvitaan yli 100 000 työntekijää lisää vuoteen 2025 mennessä. Nämä luvut kertovat, että hoitajien työttömyyden kasvu jäänee toivottavasti väliaikaiseksi ilmiöksi.
Kuntien intoa palkata lisää lähihoitajia on jarruttanut rahapulan lisäksi epävarmuus tulevaisuudesta. Sote-uudistus on viivästynyt eikä hallituksen tuoreimman linjauksen yksityiskohtia ole vielä tiedossa. Suuri osa lähihoitajista työskentelee määräaikaisena. Tämä on valitettavaa niin hoitajien kuin hoidettavienkin kannalta.
Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on niin ikäihmisten kuin kunnan kannaltakin tavoiteltavaa. Harva kuitenkaan pystyy elämään kotonaan loppuun saakka ilman apua. Kun vanhuksia on enemmän ja laitoshoitoa on tarjolla entistä harvemmille, auttavia käsiä tarvitaan entistä enemmän ikäihmisten koteihin.
Palvelukotien asukkaat puolestaan ovat yhä huonokuntoisempia, ja hoitajien määrän vähentäminen voi pahimmillaan uhata potilasturvallisuutta. Tehostettu palveluasuminen on termi, joka kuulostaa jo sanana melko kalsealta. Sitä se onkin, jos tehokkuus otetaan hoitajien selkänahasta.