Ilmainen kouluruoka on suomalainen keksintö, joka herättää ihastusta ulkomailla. Meillä sitä pidetään itsestään selvänä asiana. Kouluruoka on suosittu puheenaihe, sitä kiitetään ja kritisoidaan.
Keskustelun ytimessä ovat milloin kumiperunat, milloin puuropäivät, mutta yleisesti ottaen kouluruoka on mainettaan parempaa. Missä muualla kuin koulun ruokalassa saa noin eurolla ravitsevan ja monipuolisen lämpimän aterian?
Lähellä tuotettujen perunoiden, vihannesten ja muiden raaka-aineiden lisääminen kouluruoan valmistuksessa oli yhtenä aiheena viime viikolla järjestetyssä tilaisuudessa (US 16.2.) Aihe on jälleen erityisen ajankohtainen, sillä Vakka-Suomen hankintarenkaan kilpailuttamat sopimukset koulujen elintarviketoimituksista päättyvät ensi kesänä.
Vakka-Suomessa viljellään perunoita ja muita vihanneksia, mutta koululaisten lautasella monet raaka-aineet ovat kotoisin muualta kuin kotikulmilta. Kysymys ei ole ostopäätöksiä tekevien vähäisestä kiinnostuksesta lähiruokaa kohtaan, vaan siitä, että paikalliset tuottajat eivät ole jättäneet tarjouksia. Kuluvan vuoden aikana muuttuva hankintalaki helpottaa onneksi pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisen sektorin hankintoihin.
Lähellä tuotettujen raaka-aineiden hyödyntäminen on järkevää monestakin syystä. Kuljetusmatkat vähenevät ja raaka-aineet saadaan käyttöön tuoreina. Perunan ja porkkanan lyhyt matka pellolta pöytään on myös ekoteko. Paikallisuutta ruokalistalla voitaisiin lisätä myös suosimalla Uudenkaupungin vesistöissä kasvaneita kaloja.