Teatterissa menee hyvä näytelmä, mutta viitsiikö sinne yksin lähteä? Museossa oli mielenkiintoinen näyttely, mutta eipä tullut taaskaan lähdetyksi. Vesijumppaa olisi mukava harrastaa, mutta taidanpa jäädä kotiin televisiota katsomaan.
Tällaisia ajatuksia voivat mielessään pyöritellä hyvinkin erilaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset. Yksinäisille kaverin puute on jokapäiväistä, mutta myös perheessä ja parisuhteessa elävät voivat kaivata samanhenkistä seuraa vapaa-aikaansa. Innokkaan penkkiurheilijan puoliso unelmoi teatterikaverista. Taidenäyttelyjä koluavan kumppani haaveilee ystävästä, jonka kanssa voisi mennä korismatsiin.
Uudessakaupungissa on jo jonkin aikaa toiminut kulttuurikaveriryhmä, josta voi tilata vapaaehtoisen kaveriksi vaikkapa museoon, uimahalliin tai kansalaisopiston luennolle. Välittäjänä toimii Uudenkaupungin Teatteri.
Idea on loistava. Samanhenkiset löytävät toisensa ja saavat jakaa kulttuurielämyksiä toistensa kanssa. Kaupungille toiminta on käytännössä ilmaista, sillä vapaaehtoisille maksetaan ainoastaan teatterilipun hinta.
Toistaiseksi toiminta ei ole herättänyt laajaa kiinnostusta, mikä voi johtua tiedon puutteesta. Jos kysyntää jatkossa riittää, ryhmää voitaisiin laajentaa vaikkapa urheiluseuroihin.
Toiminnasta hyötyvät kaikki, niin kuntalaiset, kaupunki kuin kulttuurialan toimijat ja muutkin yhteisöt. Harrastukset ja sosiaalinen elämä ylläpitävät mielen hyvinvointia, joten kaveritoiminnalla on postiivinen vaikutus myös kansanterveyden kannalta.