Perjantaista työpäiväaamuani tulevat valloittamaan Uudenkaupungin lukion vanhat. Oppilaat, jotka torstain penkkareiden jälkeen ovat lukion vanhimpia oppilaita. Työpäivä, jota en mielelläni jättäisi koskaan väliin. Nuoret kun aloittavat juhlapäivänsä valokuvauksella museon hienostuneessa ja tyyliin sopivassa ympäristössä. Miten niistä murrosiän juuri ja juuri ohittaneista ujoista miehen mittaisista pojista onkaan tullut sellaisia suoraryhtisiä herrasmiehiä. Tai miten niistä nuorista tiukkoihin farkkuihin normaalisti pukeutuvista tytöistä voikaan yhden yön aikana tulla sellaisia kaunottaria!
Aamun valokuvausjärjestelyt museossa ovat aina täynnä jännitystä. Minkälainen kampaus kaverilla on, onko kellään hakaneuloja, osaako kukaan laittaa rusetin frakkipaidan kauluksen alle, miten se taskuliina laitettiinkaan tai näkyykö alushame?
Luulenpa, että lukion vanhojenpäivä on yksi lukioajan mukavimmista ja odotetuimmista päivistä. On hienoa, että tätä perinnettä vaalitaan yhä myös täällä Uudessakaupungissa. Aina välillä meidän keski-ikäisten suusta kuulee, miten ”kuuluisi pukeutua oikeasti vanhoihin vaatteisiin” – kuten me aikanaan teimme. Mutta käsi ylös, kenen kotoa löytyisi enää mitään vanhaa ja juhlallista. Taitavat nuorten isoäitien mekot olla 70-luvun jakkupukuja tai minimekkoja. Vielä 1980-luvun alussa vaatteet tosiaan kerättiin ullakoilta tai isovanhemmilta. Pikku hiljaa vaatteita ryhdyttiin ompelemaan itse tai teettämään, mallit otettiin kuitenkin historiallisista puvuista. 1990-luvun kuluessa tyttöjen asut alkoivat yhä enemmän muuttua sen hetken muodin mukaisiksi juhlapuvuiksi ja pojat alkoivat suosia frakkeja.
Vanhojenpäivä vaatii paitsi nuorilta ja heidän vanhemmiltaan, myös koulun opettajilta aikamoista panostusta. Sain viime vuonna osallistua vanhemmille järjestettyyn tanssiesitykseen. Kauniisti koristeltu sali, iso oikea orkesteri, taitavat juontajat, tyylikkäät ohjelmalehtiset ja kahvitarjoilut. Ja ennen kaikkea liikuttavan hieno ja paljon harjoiteltu tanssiesitys. Kaikki tämä on vaatinut melkoisen työn koulun liikunnanopettajilta.
Eri paikkakunnilla vanhojenpäivää vietetään omien perinteiden mukaan. Uudessakaupungissa on ainakin jo 1980-luvun alusta lähtien tanssittu torilla kaikille kaupunkilaisille. Näin koulun ja oppilaiden omasta juhlasta saavat nauttia kaikki muutkin kaupunkilaiset. Toivottavasti tämä perinne säilyykin pitkään. Perjantaina iltapäivällä kannattaa siis suunnata torille katsomaan uusikaupunkilaisnuorten tanssiesitystä.
Mari Jalava
museonjohtaja