Katselin pari viikkoa sitten kuinka kaverini lapset pelasivat innoissaan Super Mario Brosia. Viime syksynä 30 vuotta täyttänyt peliklassikko on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja saa yhä pelaajat ikään katsomatta hyppimään Marion tai Luigin tahtiin. Oma hyppely ei tosin vieläkään auta kummankaan italialaisen putkimiehen loikkaa.
Omat Super Mario -kokemukseni rajoittuvat vierailuihin serkuilla, sillä meillä ei ollut Nintendoa. Onneksi oli kuitenkin Commodore 64, josta löytyi lähes sama peli eri nimellä sekä hieman myöhemmin tietokone. Tietokoneen pieni mutta painava näyttö tuotti vain muutamia värejä, mutta se ei estänyt kaivurin tai persialaisen prinssin ohjaamista läpi vaarojen.
C64:n kanssa piti olla kärsivällinen, mikä ei välttämättä nykypäivän lapsilta onnistu. Pelin latautumisen aikana kun saattoi käydä vaikkapa ulkona leikkimässä. Pahimmassa tapauksessa television ruudulla odotti error-teksti ja lataaminen oli aloitettava alusta.
1980-lukua on muisteltu viime aikoina urakalla. Ehdin elää tuota värikästä vuosikymmentä vain kuusi vuotta ja muutamia kuukausia päälle, joten kovinkaan tarkkoja muistikuvia minulla ei ole. Vanhoista valokuvista ja videoista kuitenkin huomaan, että silmälasit olivat suuria ja kampaukset muhkeita. Tiedä sitten oliko Dingon suosiolla vaikutusta, mutta itsekin halusin monesti parturissa väriä päähäni. Onneksi ne värit lähtivät pesussa.
Sosiaalisessa mediassa törmää tämän tästä lapsuuden ja nuoruuden muisteluihin. ”Muistatko vielä näitä karkkeja” tai ”tiedätkö, miten kynä ja c-kasetti liittyvät toisiinsa”. C-kasetti edustaa monella tavalla 80-lukua ja vielä pitkälti 90-lukuakin. Ne eivät maksaneet paljon ja kuka tahansa pystyi nauhoittamaan niille. Cd-levyjen ja nopeasti unohdettujen minidiscien kanssa se oli jo vaikeampaa.
Vinyyli teki jo paluun ja yllättäen myös c-kasetti on roikkunut mukana kaikki nämä vuodet. Esimerkiksi kriitikoiden suosimat artistit, kuten Eevil Stöö ja Jukka Nousiainen, ovat julkaisseet musiikkia kasetilla viime aikoina.
TV1:n esittämä saksalaisvakoojasarja Deutschland 83 muistuttaa, miten kylmä sota, ydinaseet ja aids pelottivat vain muutama vuosikymmen sitten. Vaaran keskellä sarjan päähenkilö kuitenkin ilahtuu suunnattomasti, kun kuulee ensimmäistä kertaa musiikkia korvalappustereoilla.
Walkman-nimisiä tuotteita julkaistaan edelleen, mutta niihin on kasetteja turha tunkea. On kuitenkin hienoa, että vanhat brändit säilyvät ja uudistuvat. Myös moni 80-luvun bändi elää uutta tulemista. Suomeenkin saapuu tulevana kesänä esimerkiksi vuoden 1983 hitistään Blue Monday tunnettu synthpop-yhtye New Order.
80-luvun elokuvien, musiikin ja pelien pariin on mukava palata aina uudestaan, mutta toivottavasti ne silmälasit ja kampaukset pysyvät kuitenkin vain valokuvissa.
Risto-Matti Kärki
tuottaja