Millaisen vanhuuden haluaisit itsellesi? Tähän kysymykseen vastaajilla on – iästä riippumatta – varmasti yksi yhteneväinen vastaus: lähes jokainen haluaa asua mahdollisimman pitkään kotona.
Uusikaupunki on Suomen nopeimmin ikääntyviä kuntia, ja täälläkin vanhuuteen liittyvät kysymykset koskettavat paitsi ikäihmisiä myös heidän omaisiaan.
Viimeisen kahden vuoden aikana Uudessakaupungissa on toteutettu isoja muutoksia vanhuspalveluissa. Laitospaikkojen määrää on vähennetty radikaalisti, ja kotihoitoa ja kotisairaalatoimintaa vahvistettu. Myös omaishoitajille on luotu uusi lomittajajärjestelmä, joka mahdollistaa hoitajaa tulemisen kotiin.
Kaupungin keskustassa asuvilla ikäihmisillä on monenlaisia palveluja lähellä kotia, mutta haja-asutusalueilla asuvat jäävät helposti yksin ja oman onnensa nojaan. Sosiaali- ja terveysjohtaja Sari Rantanen kehottaakin päättäjiä ja muitakin miettimään, miten maaseudulla asuvien ikäihmisten kotona asumista voitaisiin edistää (US 1.3.)
Vapaaehtoistyölle on tilausta, mutta sen lisäksi tarvitaan kaupungin omia toimia. Vanhustyölle nimetty oma vapaaehtoistyön koordinaattori on loistava avaus. Pieniltäkin tuntuvilla asioilla on iso merkitys. Auttaminen voi olla konkreettista apua siivous- tai kauppa-asioissa, mutta myös kuuntelua ja läsnäoloa arjessa.
Kotona asuminen on tavoite, mutta aina se ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Erityisen vaikeaa tilanne on muistisairaille. Kodissa voidaan tehdään monia liikkumista ja arjen sujumista helpottavia muutoksia, mutta jos muisti heikkenee, tuttu ja turvallinen koti voi muuttua vankilaksi. Kaupungin on huolehdittava myös siitä, että sopiva laitospaikka on tarjolla, kun kotona asuminen yksin ei enää onnistu.