Allergisten harmiksi lepän kukinta on jälleen alkamassa. Turun yliopiston Norkko-siitepölytiedote varoitti maanantaina vähäisistä siitepölymääristä Lounais-Suomessa. Kukkanorkot odottelevat tilaisuuttaan: kunhan sää lämpenee, siitepölyn määrä räjähtää.
Siitepölykauden ulkopuolella leppään ei tule kiinnittäneeksi huomiota. Siitä ei tule rahakasta tukkipuuta tai nopeakasvuista sellua. Kaiken kukkuraksi se vielä aivastuttaa! Onko lepästä juuri muuta kuin harmia?
Leppiä on Suomessa kaksi lajia: pohjoista Lappia lukuunottamatta melkein kaikkialla kasvava harmaaleppä, ja elinympäristönsä suhteen ronkelimpi rehevien paikkojen tervaleppä. Kaksikko ei pidä suurta meteliä itsestään. Kaikessa hiljaisuudessa ne silti rikastavat Suomen maaperää ja luontoa.
Sitä ne ovat tehneet jo kauan. Lepät levittäytyivät Suomeen ensimmäisten lehtipuiden joukossa noin 7000 vuotta sitten. Vasta muutama vuosituhat aiemmin mannerjää vielä peitti maisemaa.
Suomen ensimmäiset lepät kasvoivat paljaalla moreenilla ja loivat maaperää muidenkin kasvien käyttöön. Niin tekee parhaillaan myös pensasleppä Alaskassa, missä jäätiköt vetäytyvät ilmaston lämmetessä.
Salainen yhteistyökumppani mahdollistaa paljaalla soralla kasvamisen. Lepän juurinystyissä elää sädesieniin kuuluvia bakteereja. Sädesienilläkin on heikko maine: tietyt lajit kasvavat rakennuksissa ja aiheuttavat homeoireita.
Lepän sädesieni tekee ihan muuta: sitoo ilmakehän typpeä isäntäpuunsa ravinteeksi. Useimmat kasvit joutuvat tyytymään maaperän typpeen, josta on usein pulaa. Ilmakehässä sitä olisi yllin kyllin, mutta saavuttamattomissa.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 24.03.2016 julkaistusta lehdestä