Luonnon armoilla

0
Rusakko voi kuolla kirjaimellisesti kauhuun.
Rusakko voi kuolla kirjaimellisesti kauhuun.

Luonto
Maija Karala
Luonnossa eläinten elämä on lyhyt ja päättyy yleensä väkivaltaisesti, on moni oppinut luontodokumenteista. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Moni villieläin elää kypsään ikään, eikä vanhuuskaan ole tuntematon kuolinsyy.

Joidenkin eläinten elämä kieltämättä kuulostaa silkalta kujanjuoksulta pakoon joka nurkalla vaanivaa kuolemaa. Rotista jopa 95 % kuolee joka vuosi, kiitos petoeläinten, loukkujen ja rotanmyrkyn.

Rottien on pakko lisääntyä hullun lailla, jotta joku ylipäätään selviäisi. Naarasrotta voi pyöräyttää viisikymmentä pentua vuodessa. Aniharva ehtii kypsään rottamuorin tai -vaarin ikään, kolmivuotiaaksi.
Jäniksiä ja rusakoita uhkaa myös kokonainen arsenaali saalistajia: on pyssymiehiä, kettuja, kanahaukkoja, ilveksiä ja huuhkajia. Jos petoja ei satukaan olemaan tarpeeksi ja jäniskanta pääsee kasvamaan, astuu joukon jatkoksi pian jänisrutto.

Turvatumpaa elämää elääkseen ei kuitenkaan tarvitse olla norsunkokoinen tai sonnustautua haarniskaan. Esimerkiksi majavat ovat hirsilinnojensa suojissa turvassa useimmilta saalistajilta. Kanadan Newfoundlandissa tehdyssä tutkimuksessa majavien vuosikuolleisuus oli 27 %, ja siitäkin suurin osa johtui metsästyksestä. Etenkin parhaassa iässään olevien aikuisten elämä oli hyvin vaaratonta.

Eläimen elämän vaarallisinta aikaa on nuoruus ja itsenäistyminen. Eläimet eivät ole robotteja, vaan vaistonvaraisetkin taidot vaativat harjoittelua ja hiomista. Nuori hutiloija voi pudota jäihin, kävellä suoraan pedon suuhun tai yrittää leikkiä myrkkykäärmeellä.

Aikuisuuskaan ei tee eläintä immuuniksi oudoille sattumuksille. Pienen eläimen, kuten hiiren, jäniksen tai kyyhkyn elimistö voi säikähtäneenä mennä sellaisille ylikierroksille, että eläin saa sydänkohtauksen. Se kuolee sanalla sanoen pelosta.

Kaikesta huolimatta myös vanhuuden vaivoja esiintyy luonnossa. Päästäiset maistuvat pahalta, joten ne elävät vähemmän vaarallista elämää kuin hiiret ja rotat. Joskus metsäpolulla näkeekin kuolleen päästäisen, joka on aivan ehjä ja vahingoittumaton. Suuhun kurkistus paljastaa syyn: hampaiden loppuun kuluminen on päättänyt päästäisen päivät.

Juttu löytyy myös 17.3.2016 julkaistusta lehdestä