Viime viikonloppuna tuskin jäi huomaamatta, miten kevät on edennyt. Aurinkoisessa säässä huomasi, että valoisaa riitti lähes iltaseitsemään saakka. Ja jos ei sitä ikkunan takaa huomannut, tuli se selväksi sosiaalisessa mediassa. Mustarastas lauloi monen pihapuussa, pajunkissat kukkivat, häikäisevän aurinkoiset valokuvat täyttivät niin Instagramin kuin Facebookinkin seinät. Paikalliset valokuvauksen ja luonnon harrastajat olivat jo bonganneet haikaroita ja laulujoutsenia, käyneet kuuntelemassa pöllöjen huhuilua ja kuvanneet maasta nousseita lumikelloja. Ja onpa joku kuulemma jo nähnyt kyykäärmeenkin heränneen.
Joka vuosi tämä kevään eteneminen tuntuu yhtä ihmeelliseltä. Elämänpiiri alkaa taas muuttua, ainakin meillä kotona. Taas muistaa, että talon ympärillä on myös piha. Talviaikana sitä siirtyy nopeasti autosta sisälle taloon suuria katseita pihalle luomatta. Omenapuut muistuttavat olemassaolostaan ja syksyllä haravoimatta jääneet lehtikasat paljastuvat kuin paljastuvatkin lumipeitteen alta. Kukkapenkkiin tekisi mieli hankkia uusia kasveja ja kellarissa talvehtineet pelakuut voisi jo nostaa ikkunalle.
Toisilla pihoilla kuljetaan jo kädet taskuissa paatin ympärillä suunnitellen kesän venereissuja. Toisilla, kuten meillä, renkaiden potkiminen on jo hyvässä vaiheessa. Perheen kesäautokalustoa on jo siirrelty tallista pihalle ja takaisin. Ja ne kesärenkaat – ihan pian saa jo nekin vaihtaa.
Rannikolla maaliskuuhun liittyy usein jäiden lähtö. Se on tietenkin jo vuosisatoja ollut asia, jonka ajankohtaa on arvuuteltu ja ennustettu. Muistatteko muuten vielä ne jäidenlähtöarpajaiset? Näihin aikoihin vuotta vietiin tuonne Saunasillan virutushuoneen viereen jäälle joku vanha Mosse. Taisi olla Lions club, joka keräsi rahaa siten, että kaupunkilaiset saivat arvuutella, milloin se auto menee meren pohjaan. Montakohan Mossea tai Angliaa siellä Kalasataman alla mahtaa olla?
Lapsena muistan, miten aikuiset aina puhuivat säästä. Niinhän me varmaan nykyäänkin teemme. Mietin, miten he aina muistivat, millainen kevät edellisenä vuonna oli ollut? Oliko ollut aikainen tai myöhäinen. Joka vuosi se kuitenkin tuli. Niin nytkin. Kyllä se taas alkaa näyttää todennäköiseltä, että tänäkin vuonna niihin koivuihin ihan oikeasti puhkeavat ne ihmeellisen vihreät lehdet.
Mari Jalava
Museonjohtaja