Teloin tuossa joku aika sitten vasemman ranteeni ja vetelehdin kuukauden päivät kotosalla. Jahka ketutukseni laskisi, suunnittelin katselevani televisioita ja lukevani kirjoja. Lastakäteni vei rohkeuteni ulkoilla ja lenkkeillä. Uskallukseni ei riittänyt yksikätisenä jäisille lenkkipoluille.
Kirja on aina hyvä seuralainen, mutta jotenkin nyt ei maistunut lukeminen. Kirjastossakin vaelsin kirjahyllyjen välissä kuin eksyneenä. Ei ollut hyvä kirjastopäivä. Tiedättehän sellaisen päivän, joita aina silloin tällöin on; ehdottomasti haluan lukea -kirjoja pursuaa hyllyillä. Kun on hamunnut syliinsä viisi ja kurkottaa kuudenteen, ääni päässä kysyy: Koska sä luulet ehtiväs? Siis todellisuudessa arki vie päivävaloisasta elämästä suuren osan ja ei koko elämää voi antaa kirjoille. Vai voiko?
Joka tapauksessa nyt, kun olisi ollut mahdollisuus ja aikaa vaikka muille jakaa, niin lukeminen ei nyt vaan maistunut. Toki luin, napostelin muutaman kirjan, mutta en ahminut.
Eli päätin siis turvautua televisioon. Ja kysyn nyt: Mistä maksan televisioveroni?
Parhaalla tahdollanikaan en löydä television (ja kanavia on) koko tarjonnasta juurikaan mitään katsottavaa. Suomalaiset ohjelmat ovat kahta lajia; asiaohjelmia ja tositelevisiota. Sohvalla löhötessä en jaksa olla niin asiallinen, yhteiskunnallisesti valveutunut ja aktiivi, että viitsisin katsella tunnin kestävää politiikkojen ja asiantuntijoiden väittelyä. Tiedän, pitäisi, mutta en jaksa.
Entä ne tositelevisiot? On poliiseja, vartijoita, puhelinmyyjiä, sankareita… Tai niitä iänikuisia häitä. Häät Jenkeissä, Suomessa, Vinku-Intiassa… Tai poikamies etsii morsianta tai toisten päin. Tai kuka pettää ketäkin saarella?
Yhden kanavan anti pelasti sen helmikuun; Yle Teeman. Siellä pyörii mielenkiintoisia dokumentteja, ohjelmia ja muutama kanavan näyttämä elokuvakin tuli katsottua.
Toki viikon kuluessa eri kanavilta tulee silloin tällöin ohjelmia, jotka miellyttävät, kuten BBC:n dekkarisarjat, design-ohjelmat, matkadokumentit, luontodokumentit… Mutta vähiin ne jäävät, jos ajattelee, kuinka monta tuntia viikossa ohjelmia televisio tarjoilee.
Ja toistot nostavat välittömästi verenpaineeni, jo periaatteessa. Kuinka paljon nykyisistä ohjelmista on uusintoja, uusintoja eilisillalta tai viime syksyltä? Eli kun otat pois tarjonnasta uusinnat ja tositv-sarjat, niin montako tuntia ohjelmia jää? Niinpä…
Eija Isotalo
Toimittaja