Uudessakaupungissa ja Vakka-Suomessa on useita urheiluseuroja, joilla on ollut viime vuosikymmeninä merkittävä rooli kaupungin yhteisöllisyyden rakentajana sekä kansalaisten henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäjänä. Merkittävä osa omaa lapsuuttani ovat olleet kesäiset Roiman jalkapallo-ottelut, Lätkä 77:n talviset sarjaottelut ja Kalannin urheilutalolta lähtenyt koripallon seuraamisen ja pelaamisen kipinä.
Urheiluseurojen toiminta on perustunut pitkälti vapaaehtoisuudelle. Sadat uusikaupunkilaiset antavat tälläkin hetkellä työpanostaan urheiluseurojen hyväksi. Jos vapaaehtoisuuden arvo muutettaisiin rahaksi, uusikaupunkilaisen vapaaehtoistyön arvo olisi huomattava. Vapaaehtoistyön määrä on merkityksellinen kaikessa urheilussa, eli on sitten kyse junioritoiminnasta tai kansallisen kilpa- ja huipputason urheilusta.
Suomalaiset urheiluseurat ovat tällä hetkellä kohtaamassa poikkeuksellisen suuren haasteen. Asiaa on tutkittu Turun ammattikorkeakoulussa Arvoa urheilusta -hankkeessa.
Ensimmäinen suuri haaste on vapaaehtoisuuden lasku. Vapaaehtoisten rekrytointia on vaikeuttanut kulttuurinen murros, erityisesti ihmisten yksilöllisten valintojen ja elämäntapojen korostuminen. Pitkäkestoinen sitoutuminen urheiluseurojen toimintaan on entistä harvinaisempaa.
Urheiluseuralta vaaditaan parempaa organisointia, jotta ihmisiä saadaan osallistumaan erilaisiin talkooprojekteihin. Lehtori Jaakko Haltia Turun Amk:sta toteaa, että varteenotettava ratkaisu on palkata operatiivista henkilöstöä, joka voi keskittyä seuran eri tehtävien organisointiin.
Kysymys ei ole vapaaehtoistyön korvaamisesta palkkatyöllä, vaan vapaaehtoistyön systemaattisesta kehittämisestä. Ihmiset ovat edelleen pääsääntöisesti valmiita talkootyöhön, mutta sen pitäisi olla projektiluontoista, jolloin alku ja loppu ovat selkeästi määriteltävissä.
Toinen haaste on raha. Urheilun pyyteettömät tukijat ovat entistä harvemmassa. Yritykset odottavat panostuksilleen parempaa vastinetta, sillä näkyvyyden tarjoaminen ei enää riitä.
Urheiluseurojen syvällisempi hyödyntäminen yritysten markkinoinnissa ei onnistu nykyisellä osaamispohjalla. Se on puutteellista sekä urheiluseuroissa että yrityksissä.
Urheilun yhteiskunnallista tehtävää ja yleisön kiinnostusta ei voi tulevaisuudessa rakentaa yksinomaan vapaaehtoistyön varaan. Urheiluseuroilta edellytetään aiempaa ammattitaitoisempaa toimintaa. Se sisältää myös riskejä ja muutokset onkin tehtävä tavalla, joka ei koidu vaaraksi urheilun yhteiskunnalliselle uskottavuudelle.
Urheiluseurojen mahdollisuudet perustuvat yli sukupolvien ulottuvaan historiaan. Seurat ovat keskeisiä toimijoita Uudenkaupungin ja Vakka-Suomen sosiaalisen pääoman rakentumisessa.
Kuntien pitää ymmärtää urheiluseurojen moninainen rooli. Urheiluseurojen toimintaedellytysten turvaaminen on yhtä lailla kaupungin vetovoimatekijä kuin taiteen ja kulttuurin tukeminen.
Urheiluseuroilla voisi olla paljon enemmän annettavaa kuin mihin on totuttu. Julkinen rahoitus ei tulevaisuudessa riitä kattamaan nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Tässä voisi olla uudenlaisen kumppanuuden paikka.
Urheiluseura luo alueellaan taloudellista, toiminnallista, emotionaalista, symbolista ja sosiaalista arvoa ja hyvinvointia. Urheiluseurojen tukeminen onkin yritysten ja kuntien arvovalinta.
Timo A. Järvinen
Uudenkaupungin Korihait ry:n vpj