Huhtikuussa 1986 hieman ennen vappua perustin elämäni ensimmäisen viljelypalstan. Olin juuri aloittanut Huittisissa ilmestyvän Lauttakylä-lehden toimittajana, ja intoilin uuden kotini pihalla olevasta maapläntistä.
Iloitsin, kun vastakylvetyt retiisin siemenet saivat kasvuvauhtia sateesta. Eihän sitä riemua kauan kestänyt, kun tuli tieto Neuvostoliitossa sattuneesta ydinvoimalan räjähdyksestä. Retiisit kasvoivat, mutta jäivät syömättä. Syksyllä sienet mätänivät metsään, sillä niitä kehotettiin erityisesti välttämään.
Vuosia onnettomuuden jälkeen Tshernobyl nousi silloin tällöin esiin, kun haettiin syyllistä esimerkiksi syöpäkuolemiin. Tuntemani perheen molemmat vanhemmat kuolivat syöpään melko lyhyen ajanjakson aikana, ja joku epäili, että metsässä viihtynyt pariskunta olisi saanut keräämistään sienistä elimistöönsä säteilyä. Säteilyturvakeskuksen, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan suomalaisten syöpien määrä ei kuitenkaan muuttunut Tshernobyl-onnettomuuden jälkeisen säteilyn seurauksena.
En ollut ennen enkä jälkeen Tshernobylin onnettomuutta ydinvoiman kannattaja. Miksi? Olen vieraillut parissakin ydinvoimalassa ja uskon asiantuntijoita, jotka kertovat, että moderneissa laitoksissa tuotetaan sähköä ympäristöystävällisellä tavalla. Minua eivät kuitenkaan vakuuta puheet siitä, että laitokset säilyvät ehjinä terroristien hyökkäyksiltä tai maanjäristyksiltä. Fukusiman ydinreaktorin piti kestää tsunami, mutta toisin kävi.
Ydinvoimassa minua askarruttaa tulevaisuus ja jäte, joka syntyy ydinsähkön sivutuotteena. Kuinka kukaan ihminen voi taata, että syvälle maan uumeniin kaivetut onkalot kestävät ikuisesti? Maailmassahan tapahtuu koko ajan asioita, joita aniharva olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Hitlerin hirmuteot, luonnonkatastrofit, pakolaistulva.
Tulevaisuuden tutkijat ja ilmastotieteilijät ennakoivat nyt, että ilmaston lämpenemisen vuoksi uutta kotimaata etsii 2100 mennessä miljardi ihmistä. Nyt se tuntuu kaukaiselta uhalta, johon ei voi vaikuttaa, vaikka kysymys on ihmisten tekemistä valinnoista.
Puhdas ilma on ylellisyyttä. Suomessa ei kuitenkaan tarvitse kulkea maskit päässä, kuten joissakin Euroopan kaupungeissa, joissa taloja lämmitetään pääosin kivihiilellä. Kiinaan toimitetaan Kanadasta pullotettua ilmaa, kun savusumu vaikeuttaa hengittämistä.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kirjoitti äskettäin Voima-lehdessä, että ydinvoimaonnettomuutta suurempi uhka ihmiskunnalle on ihminen itse.
Tsernobylissä luonto on hänen mukaansa elinvoimaisempi ja rikkaampi kuin koskaan, sillä siellä ei ole ollut asutusta eikä elinkeinoja. Itse uskon, että ihminen ja luonto kuuluvat yhteen ja myönnän, että ajattelen luontoa usein hyödyn ja nautinnon näkökulmastä. Kevät on käsittämätön ihme. Paljon suurempi ihme kuin vaikkapa Kiinan muuri, joka on listattu maailman seitsemännen ihmeen joukkoon.
Kasvit ja linnut eivät valita kylmästä säästä. Vuokot pukkaavat maasta ja linnut rakentavat pesää. On tämä ihanaa aikaa meille ja toivottavasti sellaisena säilyy myös tuleville sukupolville.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja