Luonto
Maija Karala
Ensimmäiset sinivuokot nostavat nyt päitään lehtikarikkeesta. Kuten leskenlehti, sinivuokkokin ehtii kukkaan huhtikuussa, koska se kasvatti nuput jo syksyllä ennen talvilevolle vetäytymistä.
Sinivuokko on ollut suomalaisille rakas kevään tuoja ainakin keskiajalta saakka. Sitä on siirretty ahkerasti puutarhoihin. Kevään ensimmäisen sinivuokon syömisen on uskottu ehkäisevän vilustumista – olkoonkin, että kasvi on myrkyllinen.
Kuten usein käy, ihmiset olivat vähällä rakastaa sinivuokon kuoliaaksi. Luonnosta kerättyjä kukkia myytiin keväisin toreilla ja turuilla. Lehtiä käytettiin lääkkeenä maksavaivoihin. Lehdet ovat suunnilleen maksanmuotoisia ja alapinnaltaan myös maksanvärisiä, joten selvästikin ne oli maksalääkkeeksi tarkoitettu, kertoi entisaikojen lääkeoppi. Kasvin ilmeinen hyödyttömyys ei tätä uskoa horjuttanut, saati suurten annosten aiheuttamat myrkytysoireet.
Myös siirto pihapiireihin rasitti sinivuokkokantoja. Kaikki istutusyritykset eivät suinkaan onnistuneet, joten luonnosta poistettiin enemmän kasveja kuin pihoihin päätyi kukkimaan. Kasvupaikkojen tyhjeneminen oli erityisen tuhoisaa, koska sinivuokko ei leviä maavarren avulla laajoiksi kasvustoiksi kuten valkovuokko.
Siemenvaiheessakaan sinivuokko ei ole mikään maailmanmatkaaja. Sen siemenissä on öljyä, josta muurahaiset kovasti pitävät, joten ne kantavat siemeniä mukanaan. Muurahaisentaivallusta pidemmälle siemen ei kuitenkaan yleensä kulkeudu.
Sinivuokko saattaisikin olla Suomessa suurharvinaisuus, ellei sitä olisi rauhoitettu. Sen myynti ja kerääminen myyntiin oli Manner-Suomessa pitkään kiellettyä. Kasvin kanta toipui, ja vuonna 2005 se poistettiin rauhoitettujen lajien listalta.
Sinivuokot kantavat muistoja pitkästä historiasta ihmisen kanssa. Monet kasvupaikat ovat perua siirroista, joten sinivuokko kasvaa siellä täällä kaukana varsinaisen levinneisyysalueensa pohjoispuolellakin. Sitä tapaa myös usein vanhoista pihapiireistä, joissa talosta ei ehkä ole enää jäljellä kuin kiviporras.
Aikojen kuluessa sinivuokon luonnonkannat ovat sekoittuneet viljelykantoihin. Siksi metsistä voi löytää sangen erikoisiakin sinivuokkoja, kuten vaaleanpuna- ja valkokukkaisia. Kerrotun vuokon kukka on kuin sininen ruusu.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 14.04.2016 julkaistusta lehdestä