Näihin aikoihin ensimmäiset sammakot hyppivät kohti kutupaikkojaan. Vaikka sammakot eivät vaikuta kovin monimutkaisilta otuksilta, ne osaavat kokoontua laajoilta alueilta perinteisille ja hyväksi koetuille kutupaikoille.
Matka kohti kosiopaikkaa alkaa, kun lämpötila keväällä ylittää viiden asteen rajan. Vielä horroksesta kankeat koiraat kömpivät esiin vesien pohjamudista, koloista ja kivien alta ja lähtevät määrätietoisesti matkaan.
Perille saavuttuaan ne aloittavat kurnutuksen, jonka avulla naaraat tietävät jo kaukaa koiraiden olevan odottamassa. Koiraat eivät suinkaan odottele morsiamia sulassa sovussa, vaan käyvät kiivaita (mutta jääkylmässä vedessä sangen hitaita) painiotteluita parhaiden kutupaikkojen omistajuudesta.
Paras kutupaikka on auringon lämmittämässä rantavedessä. Virtaava vesi huuhtoisi nuijapäät pois, joten se ei kelpaa. Suojaavaa vesikasvillisuuttakin on hyvä olla, tai edes edellisvuoden heinää. Aivan pienet lutakot eivät sovi, sillä ne ehtivät kesän edetessä kuivua ennen kuin nuijapäät ehtivät kehittyä. Sammakot tuskin sitä ymmärtävät, mutta vaisto ohjaa ne valitsemaan tarpeeksi suuria lampia ja syviä ojia.
Kun naaraat vähän myöhemmin keväällä alkavat saapua kutupaikoille, koiraat menevät aivan suunniltaan. Vapun aikoihin sirkus on maan eteläosissa parhaimmillaan. Lapissa kutuaika voi venyä kesäkuullekin.
Naaraita on paikalla kerrallaan vähemmän kuin koiraita, joten jokaiselle ei riitä kutukumppania. Hätäpäissään koiras saattaa kahmaista syleilyynsä myös toisen koiraan, joka ilmoittaa virhearviosta äänekkäällä vastalauseella.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 07.04.2016 julkaistusta lehdestä