Haja-asutusalueella asuvat ovat saaneet tottua siihen, että palvelut katoavat kotinurkilta. Onneksi sentään yksi palvelu pelittää: kylästä kylään kiertävä kirjastoauto.
Kirjastoauto palvelee erityisesti lapsia ja nuoria, mutta myös muita autottomia kuntalaisia. Ei ihme, että lastenkirjainstituutin Onnimanni-palkinnon sai vuonna 2014 suomalainen kirjastoautotoiminta. Kirjastoautot ovat pyörillä liikkuvia tarina-aarrearkkuja, tietopankkeja ja sivuilta aukeavien seikkailupuistojen lähettiläitä, palkintoraati perusteli valintaansa.
Kunnallisena palveluna kirjasto on eräänlainen jokamiehenoikeus. Se kuuluu kaikille iästä ja varallisuudesta riippumatta. Kirjastojen käyttöarvo on lukevalle kansalle suuri, vaikka kaikki eivät ole sen merkityksestä yhtä mieltä. Palvelu tuotetaan verorahoilla, mutta sen osuus kuntien budjeteista on pieni, noin prosentin luokkaa.
Tämän lehden keskiaukeaman jutussa lukija voi hypätä kirjastoauton kyytiin (sivut 8-9). Jutun luettuaan tulee vakuuttuneeksi, että Uudessakaupungissa kirjastoautolle on tilausta. Vakituiset asiakkaat tietävät saavansa autosta lähes luksusluokan räätälöityä palvelua, mutta muille voi olla yllätys, miten laadukasta se todella on. Esimerkiksi liikuntarajoitteinen asiakas saa tilauksesta kirjastoautosta kirjakassin, jonka sisältö on koottu hänen toiveidensa mukaan.
Kirjastoautot ovat poikkeus tässä ajassa, jossa palveluja enemmän keskitetään kuin hajautetaan. Kirjastoautoa voitaisiin hyödyntää muutenkin kuin pelkästään tietoa ja lukuelämyksiä jakavana kulkupelinä. Joissakin kunnissa on jo kokeiltu esimerkiksi lääkkeiden toimittamista. Kannattaisiko testata Uudessakaupungissakin?