Olen käynyt vaimoni kanssa Suomen läheisimmässä todellisessa suurkaupungissa Pietarissa puolisen tusinaa kertaa. Olen oppinut, että Pietari on hieno kaupunki ja siellä on todella paljon mielenkiintoisia tutustumiskohteita. Viimeksi kävimme Pietarissa viime joulukuussa.
Vuoden 2015 matka oli meidän ensimmäinen Allegro-junamatkamme. Kyseinen juna on rakennettu nimenomaan Helsinki-Pietari liikennettä varten. Matkustajia junaan sopii 337 ja kolmen tunnin 35 minuutin matkan aikana voi myös nauttia ravintolavaunun palveluista.
Tsaari Pietari Suuri perusti Pietarin Suomenlahden pohjukkaan vuonna 1703. Kaupunkiin kuuluu nykyisin 42 saarta ja koska se sijaitsee Neva-joen suistoalueella, on siellä 340 siltaa. Pietari oli Venäjän pääkaupunkina vuosina 1712-1918. Osia kaupungista on merenpinnan alapuolella ja historiallinen keskustakaan ei ole kuin neljän metrin korkeudella merenpinnasta.
Tilastojen mukaan Pietarin asukasluku ylitti miljoonan rajan jo vuonna 1891. Syyskuussa 2012 väkiluku saavutti 5 miljoonan rajapyykin. Miljoonakaupungin asumisväljyys, joka on 15 neliötä henkilöä kohti, on kuitenkin vain puolet Helsingin asukasväljyydestä. Ydinkeskustan rakennuskanta on matalaa ja vasta lähiöissä on 10-20 kerroksisia kerrostaloja.
Pietarin keskusta on hieno vaikka vasta osa taloista on kunnostettu. Jalankin kaupunkiin tutustuvalle turistille riittää hienoja kohteita. Meidän joulukuisen matkamme tarkoituksena oli tutustua kirkkoihin. Kaupungin julkinenkin liikenne palvelee hyvin turisteja. Metromatkoja emme tehneet tällä kertaa.
Pietari Suuri rakensi kaupungin alkujaan linnoitukseksi ruotsalaisten hyökkäyksien varalta ja ensimmäinen rakennus oli Pietari-Paavalin linnoitus. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 Pietari ristittiin Leningradiksi ja sillä nimellä kaupunki selvisi toisen maailmansodan aikana saksalaisten piirityksestä.
Suomalaiset olivat pitkään olleet Pietaria rakentamassa ja Suomesta Pietariin vietiin paljon myös elintarvikkeita. Saksalaisten saarron aikana Suomelta pyydettiin apua Leningradin puolustuslinjan murtamiseen. Marsalkka Mannerheim ei kuitenkaan myöntynyt pyyntöön. Vuonna 1945 Leningradille myönnettiin sankarikaupungin arvonimi.
Iisakinkirkon rakentaminen kesti aikanaan 40 vuotta eli vuodet 1818-1858 ja tästä rakennusprojektista on jäänyt suomen kieleen ikuisuushanketta tarkoittava ilmaisu – Rakennetaan kuin Iisakinkirkkoa. Kirkko on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus eli sen korkeus on 101,5 metriä. Kirkon kultakupolissa sanotaan olevan sata kiloa kultaa. Sisällä olevat ikonit on tehty mosaiikeista ja se varmaan osaltaan selvittää pitkää rakennusaikaa.
Tutustuimme myös moniin muihin kirkkoihin kuten Nikolain kirkko, Katariinan kirkko, Kazanin kirkko, Pyhän Andreaksen kirkko ja Verikirkko. Museokierrokseen kuului tälläkin kerralla Eremitaasi. Kohteiden yksityiskohtaiseen tutustumiseen ei näin lyhyt matka antanut mahdollisuuksia.
Meidän kokemustemme mukaan naapurimaan miljoonakaupunki on monien mahdollisuuksien matkakohde. Palvelut toimivat ja ovat hyvätasoisia. Ainoa ongelma on se, että matkalle tarvitaan edelleenkin viisumi.
Lauri Väättänen
vapaa-ajan uusikaupunkilainen Helsingistä