Kymmenkunta vuotta sitten valmistauduin elämäni ensimmäiseen ja melko suurehkoon leikkaukseen. Operaatio sujui hyvin.Tarkoitukseni oli antaa leikkaussalin henkilökunnalle hyvästä ja ammattitaitoisesta hoidosta myöhemmin kiitosta, mutta niinpä vaan se asia jä hoitamatta. Harmi, sillä tuskinpa sairaaloissa saadaan liikaa positiivista palautetta.
Ennen leikkausta ja erityisesti sen jälkeen olen maksanut mukisematta veroja. Jos olisin sattunut syntymään johonkin toiseen maahan ja saanut saman diagnoosin, olisi tilanteeni ollut kovasti toisenlainen. Muiden huolien lisäksi mielessäni olisivat pyörineet raha-asiat: sairaus voi syöstä esimerkiksi Amerikassa henkilökohtaiseen konkurssiin.
Tämän kokemuksen jälkeen jouduin tai itse asiassa pääsin muutaman vuoden kuluttua vielä toiseenkin leikkaukseen. Viikon huolehtivan ylöspidon jälkeen lähdin osastolta kyyneleet silmissä. Sillä kertaa en unohtanut sanoa: kiitos.
Nämä tapahtumat palasivat mieleeni tällä viikolla katsoessani tuhansien muiden suomalaisten tavoin Ylen Mot -ohjelmaa. Tutkivien journalistien veronkiertopaljastukset vetivät mietteliääksi.
On tämä maailma kiero paikka. Toiset maksavat veronsa ja osallistuvat hyvinvoinnin rakentamiseen, toiset käyttävät aikaa ja rahaa siihen, miten kiertäisivät yhteiskuntavastuunsa. Jälkimmäisten joukkoon kuuluu useimmiten ihmisiä, joiden huolista tavikset eivät tiedä mitään: kun rahaa on liikaa, sen sijoittamisesta tulee ongelma. Rahat on saatava piiloon ja mielellään mahdollisimman kauas kotimaasta.
Talouselämän toimittaja ja entinen uusikaupunkilainen Matti Kankare laskeskeli kolumnissaan tällä viikolla, että Suomi saisi 14,7 miljardia enemmän verotuloja, jos harmaa talous saataisiin kitkettyä kokonaan pois. Tai vaihtoehtoisesti kokonaisveroastetta voitaisiin laskea lähes kuudella prosenttiyksilöllä.
Kysymys on siis merkittävästä taloudellisesta vaikutuksesta.
Sanalla veroparatiisi on syystäkin ällöttävä kaiku. Se voisi toki tarkoittaa muutakin kuin pimeän rahan ja verokarkureiden turvapaikkaa. Se voisi olla paikka, jossa veroja ei ole mahdollista kiertää. Rehellisten veronmaksajien maa tai mieluummin maailma. Veronkierron ja harmaan talouden kitkemisessä kysymys on paitsi laeista, valvonnasta ja resursseista myös asenteista ja ennen kaikkea moraalista.
On helppo haukkua superrikkaita veropakolaisuudesta, mutta harva jaksaa vaahdota Viroon kaljarallia harjoittavista kansalaisista.
En valita veroista, sillä olen saanut niille hyvää vastinetta, kuten lapsilleni turvallisen perhepäivähoitopaikan ja ikääntyville läheisilleni hyviä vanhuspalveluja.
Ilman sen kummempaa dramatisointia voin myös todeta, että ilman verorahoilla tehtyjä lääketieteellisiä tutkimuksia olisin tuskin tätä kolumnia kirjoittamassa. Koska tahansa voi sattua mitä tahansa kenelle tahansa.
Maksan veroni ilolla ja toivon, että niin tekisivät muutkin.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja