Suomi haki Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n jäsenyyttä vuonna 1947. Kansojen välisen rauhan ja turvallisuuden parantamiseksi perustettu järjestö oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1945, mutta suurvaltapoliittisista syistä Suomen jäsenyys hyväksyttiin vasta 14.12.1955.
Siitä alkoi Suomen YK-polku, joka on mahdollistanut vuosikymmenten aikana useita rauhanturvaoperaatioita. Kahdesti Suomi on ollut jäsenenä myös YK:n turvallisuusneuvostossa. Helvi Sipilästä tuli aikanaan YK:n ensimmäinen naispuolinen apulaispääsihteeri.
YK-jäsenyys mahdollisti jo joulukuussa 1956 suomalaisen vahvennetun komppanian lähettämisen rauhanturvatehtäviin Suezille. Komppanian vahvuus oli 258 miestä ja tarjokkaita oli tällä ensimmäisellä kerralla jopa 1779 halukasta. Aloitimme silloin nyt 60 vuotta jatkuneen toiminnan maailmanrauhan hyväksi.
Vuosina 1998–1999 suomalaisia rauhanturvaajia oli yhtaikaa palveluksessa 2000. Suurin osa kuului YK-joukkoihin, mutta jo vuonna 1996 olivat ensimmäiset suomalaissotilaat mukana Naton johtamassa IFOR-operaatiossa Bosnia-Hertsegovinassa.
1990-luvulla perinteinen rauhanturvatoiminta sai rinnalleen kriisinhallinnan. Oli siirrytty tilanteeseen, jossa ei ole rauhaa, jota voitaisiin turvata. Ei aina ollut myöskään osapuolia, joiden kanssa voitaisiin sopia. Tarvittiin voimaa tilanteen rauhoittamiseen.
Suomi on lähetettänyt eri operaatioihin yli 50 000 sotilasta. Yksittäisten rauhanturvaajien luku ei ole kuitenkaan yhtä suuri, koska useita miehiä ja naisia on osallistunut useampiin operaatioihin.
Vuosikymmeniä sitten rauhanturvaajat toivat vuoden palveluksen perusteella kotimaahan verovapaan auton. Valkoiset YK-mersut ja muut kalliimmat autot takasivat pitkän aikaa myös hyvän rekrytointipohjan. Kun naapurin pojalla oli YK-auto halusin minäkin sellaisen. Vuoden 2016 osalta ei ole ollut kovin suurta halukkuutta rauhanturvatehtäviin. Vapaaehtoisia hakijoita, miehiä ja naisia, on ollut tarjolla alkuvuodesta vain 289.
Kriisinhallinnalle on tarvetta jatkossakin. Afrikka ollee se maanosa, jossa tarvitaan tulevina vuosina useita operaatioita. Henkilökohtaisena arviona näen sen, että Ukraina, ainakin sen itäinen puoli, tarvitsee kriisinhallintaa. Televisiokuvat sieltä huhtikuussa 2016 kertoivat tilanteen olevan hyvinkin paljon samanlainen kuin oli tilanne Bosnia-Hertsegovinassa 1995, jolloin sinne perustettiin Nato-operaatio.
Eri operaatioilla on erilaisia vaaroja. YK:n sotilastarkkailijat ovat toimineet aseettomina Lähi-idässä. Nyt siellä on tilanne sen verran vaarallinen, että aseettomien tarkkailijoiden suojana on aseellisia YK-joukkoja. Kasvanutta vaaraa kuvaa, että yksittäisen rauhanturvaajan varustuksen paino on noussut 20 kilosta jopa 70 kiloon. Erilaiset suojaliivit suojaavat, mutta ovat myös painavia.
Lauri Väättänen
Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka on palvellut runsaat kaksi vuotta rauhanturvaajana Etelä-Libanonissa ja vajaat kaksi vuotta siviilitarkkailijana ja Nato-sotilaana Ex-Jugoslaviassa.