Me suomalaiset sitten tykätään ilmaisista asioista. Ja varmaan toki tykkäävät ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaisetkin, mutta lähempää kokemusta itselläni sattuu olemaan täältä oman kansan parista.
Jollain tavoin ymmärrettävää on hullaantua sosiaalisessa mediassa kiertävistä monen sadan euron puhelinarvonnoista, vaikka niistä sitten kilometrin päähän huijaus haisisikin. Kukapa ei haluaisi uusinta kultaista omenapuhelinta, joka arvotaan juuri sinun asuinalueellasi ja jonka voittamiseen juuri sinulla on mahdottoman suuret mahdollisuudet. Niinpä niin.
Toiset pyhittävät suuren osan vapaa-ajastaan erilaisiin arvontoihin ja kisoihin. Kun ennen täyteltiin viikkolehdistä leikattuja kilpailulipukkeita arvonnasta voitettu ilmaiskynä sauhuten, nyt voikin perustaa sosiaaliseen mediaan ihan oman profiilin vain kilpailuihin osallistumista varten. Siellä sitten Pämppis82 haistelee nenä pitkällä parhaat skabat ja voittaa ainakin kerran vuodessa vakuutusyhtiön heijastimen ja markettiketjun sateenvarjon. Kyllä kannatti!
Eniten me suomalaiset tykätään ämpäreistä. Kun kaupungin uusi halpatavaraliike lupaa jakaa ensimmäiselle tuhannelle ilmaisen sangon, sekoaa pitäjä täysin. Liikenne ruuhkautuu ja ensimmäiset jonottajat tönöttävät paikallaan jo hyvissä ajoin ennen liikkeen avaamista. Onneksi me suomalaiset kuitenkin osaamme jonottaa asiallisesti ja mekkaloita harvoin pääsee ämpärijonoissa syntymään.
Pikkupaikkakuntien niska limassa puurtavat tapahtumajärjestäjät toisinaan vitsailevat, että olisi parempi vaan jakaa ämpäreitä. Ja valitettavan tottahan se on. Tulevanakin kesänä kylissä, kunnissa ja kaupungeissa järjestetään valtava määrä toinen toistaan mukavampia kesärientoja. Useimmat painetaan kasaan talkoovoimin, ihan vain yhteisön hyväksi. Sateen sattuessa vohveleita paistellaan oman porukan kesken ja selkeällä säällä paikalle saattaa ilmestyä kourallinen ihmisiä. Illan tullen kamat kerätään kasaan ja sovitaan, että kokeillaan taas ensi vuonna uudelleen. Jospa ne ihmiset sitten löytäisivät.
Ajattelinkin, jos viettäisi kokonaan sellaisen ämpärittömän kesän. Kääntäisi fillarinnokan ennakkoluulottomasti kohti paikallisia kesähippoja, koluaisi läheiset pikkupaikkakunnat ja kylät, etsisi kotiseudun pienet helmet. Ne, joihin Pirkko leipoo aina sata korvapuustia, joita varten Reino ajaa nurmikon ja kaataa juhannuskoivut ja joissa kahvi juodaan ohuesta kertakäyttömukista kylmällä, sammaloituneella kivellä.
Loppukesän marjasaaliin ajattelin kerätä viime vuoden ämpäriin ja ensi vapun simaa varten käyn ostamassa uuden. Näyttäisi löytyvän paikallisesta liikkeestä huokeaan, 1,49 euron hintaan.
Päivi Sappinen