Ensimmäinen aalto eläinten poikasia on lähtenyt ryminällä liikkeelle. Sorsa- ja hanhiemot opastavat pesyeitään vesillä, rusakonpojat ja peuranvasat kyyristelevät pusikoissa ja pikkulintujen maastopoikaset pyrähtelevät kömpelösti emojensa perässä.
Nyt on myös se aika, jolloin kaikkialla muistutellaan, ettei lentokyvytön linnunpoika tai yksinäinen vasa ole yleensä pulassa, eikä siihen pidä mennä koskemaan.
Monien lintujen poikaset lähtevät pesästä jo hyvin aikaa ennen kuin ne ovat lentokykyisiä. Se vaikuttaa äkkiseltään älyttömältä. Poikaset ovat helppoa saalista, ja tässä vaiheessa niitä kuoleekin paljon.
Emot kuitenkin pitävät jälkikasvuaan tiukasti silmällä. Ne tekevät yhteistyötä yli lajirajojenkin ja käyvät joukolla jokaisen lähelle uskaltautuvan saalistajan kimppuun. Ne seuraavat petoja toruen ja ärhennellen. Pedoille tehdään selväksi, etteivät ne pääse hiippailemaan huomaamatta poikasten kimppuun.
Linnut saattavat tuntea naapurustonsa eläimet yksilöinä. Takapihallamme pesivä kanahaukkapari oli pitkään hyvissä väleissä aivan vieressä pesivien räkätti- ja mustarastaiden kanssa. Haukat keskittyivät pulskempaan saaliiseen: puluihin, lokkeihin, rottiin ja rusakoihin.
Ilmeisesti haukat eivät kuitenkaan voineet vastustaa helppoa suupalaa. Viime viikonloppuna metsästä löytyi ateriaksi päätyneen räkättirastaanpojan jäänteet. Nyt rastaiden raivokas säksätys seuraa kanahaukkoja, minne ne menevätkin. Rastaat istuvat tuntikausia mesoamassa pesässään hautovalle naaraalle ja käyvät epäilemättä sen hermoille.
Ehkä naapurit olisi sittenkin kannattanut jättää rauhaan? / Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 26.05.2016 julkaistusta lehdestä