Kuvittele elämä, johon eivät kuulu vuodenajat muutoin kuin ehkä televisiosarjoissa tai radion luonto-ohjelmissa. Ei kevään ensimmäisten valkovuokkojen ihailua, tuulen kosketusta iholla, syreenien tuoksua, loistavien värien ruska-aikaa ja pakkasen puraisua poskilla talvipäivänä.
Tällaista on monen vanhuksen elämä niin arkena kuin juhlapyhinäkin. Monet ikäihmiset joutuvat olemaan neljän seinän sisällä, vaikka mieli tekisi lähteä nauttimaan kesästä ja ulkoilmasta. Kaupungin vanhustyön resurssit eivät riitä vanhusten ulkoiluttamiseen ainakaan siinä määrin, että se tyydyttäisi kaikkia vanhuksia.
Kynnys lähteä yksin ulkoilemaan voi olla korkea terveydellisistä syistä, mutta syynä voi olla myös se, minkä takia moni nuorempikaan ei liiku: ei vaan saa toimeksi. Yksin ei saa lähdetyksi, mutta kaverin kanssa ulkoileminen on mukavampaa. Säännöllinen liikkuminen ulkona virkistää mieltä, ylläpitää kuntoa ja parantaa elämisen laatua.
Vanhustyössä on Uudessakaupungissa tällä hetkellä yli 150 vapaaehtoista. Jokainen heistä ansaitsee kiitoksen. Työtä ei tehdä maineen ja kunnian takia, vaan pyyteettömästi. Ensi viikolla alkaa jälleen uusi ulkoiluystävän kurssi, joka saa toivottavasti toimintaan mukaan lisää auttajia.
Ulkoilumahdollisuuksia voi parantaa lisäämällä turvallisia ja esteettömiä kävelyreittejä sekä lähiliikuntapaikkoja. Lions Clubin perustama senioripuisto on tästä hyvä esimerkki, samoin Novidan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden suunnittelemat ulkoilureitit.
Vapaaehtoistyö on malliesimerkki monen toimijan yhteistyöstä. Jatkossa toimintaan saadaan varmasti lisää kumppaneita. Esimerkiksi Evijärvellä koululaiset ovat voineet käyttää liikuntatuntejaan vanhusten ulkoiluttamiseen. Ei huono idea sekään.