Huomasin yhtenä päivänä, että kokeilen aina kotoa tai töistä lähtiessäni, että takin rintataskun vetoketju on varmasti kiinni. Pidän taskussa puhelinta, joten reaktio lienee ihan ymmärrettävä. Samoin pidän avaimia kädessäni kotiovea sulkiessani, etteivät avaimet vain jää sisälle.
Tapa on varmasti kotoa opittu. Viimeksikin vanhempieni luota lähtiessäni isäni kysyi, että onhan lompakko, kännykkä ja avaimet mukana, muulla ei ole niin väliä. Kännykästä on tullut niin tärkeä väline, että sen huomaa usein ottavansa mukaan, vaikka veisi vain roskia pois.
Avaimet ovat muutaman kerran jääneet sisälle, kun kädet ovat olleet täynnä muuta tavaraa. Siitä onkin seurannut muutaman kympin ylimääräinen kulu ja hetken odottelu pihalla.
Ovatko avaimet varmasti mukana, menihän ovi lukkoon, jäikö hella päälle. Nämä ajatukset pyörivät monen päässä ja vaivaavat jopa niin paljon, että joidenkin on pakko palata tarkistamaan jokainen ovi, ikkuna, hellan levy ja vielä vesihanatkin. Kenties pesukonekin on mennyt itsekseen päälle.
En mielestäni kuulu neuroottisten ihmisten joukkoon, vaikka avaimista huolta kannankin. Sehän on vain järkevää. Sen sijaan maaseudulla kasvaneena opin, että kaikki mahdolliset johdot pitää repiä seinästä, kun ukkonen lähestyy. Jääkaapin sentään jätän rauhaan, mutta muuten kaikki johdot irtoavat ensimmäisen jyrähdyksen jälkeen.
Tänä kesänäkin on jo pari kertaa ollut pakko nousta sängystä neljältä yöllä, kun ukkonen iski jossain kilometrien päässä. Tiedän, että taajama-alueen lähettyvillä vaara ei ole niin suuri, mutta minkä sitä tavoilleen voi. Jos salama kuitenkin iskee ja kaikki laitteet hajoavat, pahimmassa tapauksessa palaa koko talokin.
Herkkäunisena ihmisenä olisin kuunnellut muutenkin sateen loppuun ennen uudelleen nukahtamista, joten johtojen irrottamisesta ei ollut suurta haittaa. Sen sijaan lompakon tai puhelimen jatkuva kopelointi voi olla pahempi juttu. Varsinkin ruuhkaisissa kaupungeissa taskuvarkaat saavat ilmaisen vinkin, kun ihmiset huomaamattaan taputtelevat taskujaan kokeillakseen, että lompakko tai muut esineet ovat tallessa.
Oli kyseessä sitten tavallinen huolellisuus tai pakko-oire, on se varsin tyypillistä käytöstä, jos ei mene äärimmäisyyksiin. Tietyt rutiinit ja tavat pitävät päivää järjestyksessä. Aamutoimet etenevät aina samalla tavalla ennen töihin lähtöä, herätys, suihkuun, pukeutuminen, kahvia, leipä tai pari ja töihin.
Jos avaimet eivät ole kädessä, jää oven taakse. Mutta mitä tapahtuisi, jos söisikin aamiaisen ennen suihkua tai pukisi paidan ennen kalsareita? Arkirutiineja en uskalla sotkea, mutta kenties lomalla voi hullutella.
Risto-Matti Kärki
tuottaja