Hyttysten pääsukupolvi on vasta tuloillaan lammikoissa ja ojissa.
Useimmat ovat jo ehtineet saada kevään ensimmäiset hyttysenpistot. Jokakesäinen paukamien raapiminen ja hyttyskarkotteilla varustautuminen on jo hyvässä vauhdissa. Lapin sanomalehdet soittelevat kilvan sääskiasiantuntijoille kesän ennusteita penäten.
Hyttysiä tulee joka tapauksessa, mutta määrä vaihtelee paikallisesti, vastasi sääskitutkija Jukka Salmela Lapin Kansalle viime viikolla. Paljon muuta eivät tutkijat suostu sanomaan.
Ennusteita on vaikea tehdä, sillä verta imeviä hyttyslajeja ei suinkaan ole Suomessa yhtä, vaan nelisenkymmentä. Niitä erottavat maallikolle näkymättömän pienet erot värissä, raajoissa ja tuntosarvissa.
Eroja on toki myös lentoajassa, toukkien elinympäristössä ja suosituimmissa saaliseläimissä. Osa on mieltynyt ihmiseen ja muihin suuriin nisäkkäisiin, toiset lintuihin ja kolmannet sammakoihin. Ihmisverellä herkuttelee sentään vain kymmenkunta lajia, ja niistäkin todella innokkaita on vain muutama.
On aina hyvä muistuttaa, etteivät hyttysetkään ole olemassa vain ihmisten kiusaksi. Niillä on oma, oleellinen paikkansa luonnossa.
Vain hyttysnaaraat imevät verta. Koiraat ovat makean ystäviä: ne imevät kukkien mettä ja kirvojen mesikastetta. Koirashyttyset saattavat olla olennaisiakin kukkien pölyttäjiä, mutta aivan tarkkaan niiden merkitystä ei tunneta.
Se kuitenkin tiedetään varmasti, että hyttyset ovat tärkeää muonaa monenlaisille eläimille. Niiden toukat ovat sapuskaa kaloille, aikuiset puolestaan esimerkiksi pikkulinnuille, lepakoille, hämähäkeille ja sudenkorennoille. Hyttysessä on niin paljon proteiinia, ettei se olisi hullumpaa ravintoa ihmisellekään./ Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 02.06.2016 julkaistusta lehdestä