Kuulutus oopperan väliajalla: ”Tiedotus henkilölle, joka on kadottanut timanttikoristeisen kultakellonsa. Kello on nyt 20.30”.
Tuo sinänsä asiallinen tiedotus varmaankin lisää asianomaisen tuskaa jonkin verran. Kaikki tieto ei kuitenkaan ole samanlaista, tieto voi myös vähentää tuskaa.
Kuntalaki on muuttunut ja se avaa uusia mahdollisuuksia luottamushenkilöhallinnon järjestämiseen.
Kuntalain 30 §:n mukaan kunnassa on oltava valtuuston lisäksi kunnanhallitus ja tarkastuslautakunta. Valtuusto voi asettaa: 1) kunnanhallituksen alaisena toimivia lautakuntia tai niiden sijasta valiokuntia hoitamaan pysyväisluonteisia tehtäviä; 2) johtokuntia liikelaitoksen tai tehtävän hoitamista varten; 3) jaostoja kunnanhallitukseen, lautakuntaan, valiokuntaan ja johtokuntaan. Kunnanhallitus ja valtuuston… muukin toimielin voi asettaa toimikunnan määrätyn tehtävän hoitamista varten.
Tässä ei ole mitään uutta, näin on ollut tähänkin saakka.
Uutta on, että lain 31 §:n mukaan valtuusto voi päättää, että: 1) kunnanhallitukseen ja lautakuntaan voidaan valita vain valtuutettuja ja varavaltuutettuja, jolloin lautakuntaa voidaan kutsua valiokunnaksi (valiokuntamalli); 2) kunnanhallituksen jäseniä valitaan lautakuntien tai valiokuntien puheenjohtajiksi (puheenjohtajamalli);
Lisäksi voidaan päättää, että kunnan muu toimielin kuin valtuusto valitsee johtokunnan jäsenet tai osan jäsenistä tai että johtokunnan jäsenet tai osa sen jäsenistä valitaan valtuuston määrittämien perusteiden mukaisesti kunnan asukkaiden, kunnan henkilöstön tai palvelujen käyttäjien esityksestä. Tämä tarkoittanee sitä, että toimielimissä voi olla esim. nuorisovaltuuston tai vanhusneuvoston tai henkilöstön valitsemia jäseniä. Heillä olisi täysi päätösvalta, nykyisin vain läsnäolo- ja puheoikeus.
Edellä mainittu puheenjohtajamalli korostaa kaupunginhallituksen roolia, mikä mielestäni ei ole erityisen hyvä asia, sillä kaupunginhallituksen asema on nykyisinkin varsin vahva.
Valiokuntamalli sen sijaan saattaisi olla toimiva myös Uudessakaupungissa, sillä se korostaa vaaleilla valittujen valtuutettujen asemaa, mikä on demokratian kannalta hyvä asia (sanon näin, vaikka ko. malliin siirtyminen ehkä lopettaisi meikäläisen yli 40 vuotta kestäneen uran kunnallishallinnossa, jos sitä nyt uraksi voi sanoa). Hyvä puoli on myös se, että malli antaisi valtuutetuille mielekästä tehtävää myös valtuuston kokousten välillä, nythän valtuutetut vain kokoustavat noin kerran kuussa.
Lautakuntatyöskentely antaisi valtuutetuille myös konkreettista tietoa kaupungin organisaation päivittäisestä toiminnasta – eikä se tieto tuskaa lisäisi, päinvastoin.
Raimo Korhonen