Peruskoulun päättötodistuksen saa tänä keväänä noin 58 000 nuorta ja ylioppilaita valmistuu 27 015. Ammatillisen tutkinnon suorittaa kaikkiaan 73 100 opiskelijaa. Lämpimät onnittelut kaikille valmistuville ja koulunsa päättäville.
Jokainen valmistuva nuori on juhlansa ansainnut, oli sitten kyseessä ammattitutkinnon suorittaminen tai ylioppilastodistuksen saaminen. Ja myös he aikuisopiskelijat, jotka usein joutuvat yhdistämään opiskeluunsa vielä perhe-elämän ja osa-aikatyönkin. Enemmän elämässä on sitä arkea kuin juhlaa, joten valmistuminen on hyvä syy heittää korkkarit kattoon.
Opintojen päättyminen ei välttämättä kuitenkaan ole vain iloinen asia. Nuorta voi jopa kauhistuttaa tuleva. Kun valmistuvan lukiolaisen tai ammattikoululaisen kohdalla on koulunkäynti säädellyt arkea jo ainakin 12 vuotta, voi koulun loppuminen tuntua pelottavaltakin. Koulu on kuitenkin tarjonnut yhteisön johon kuulua. Opiskelussa opettajilla on ollut vielä suuri rooli, myös tsemppareina. Nyt on viimein otettava vastuu omasta itsestään, etsittävä työtä tai haettava uusi opiskelupaikkaa. Vähitellen pitäisi jo tietää mitä haluaa tehdä isona. Monellehan lukio-opinnot ovat tarjonneet aikaa miettiä tulevaa ja nyt alkaisi olla päätösten aika.
Se, että työllisyystilanne on Suomessa tällä hetkellä heikko, tekee tulevaisuudesta vielä epävarmempaa. Maailma muuttuu niin vauhdilla, että on vaikea edes ennustaa, minkä alan osaajille löytyy töitä esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden päästä. Vanha fraasi ”elämä on jatkuvaa oppimista” pitää nyt paikkansa paremmin kuin koskaan. Silti niihin omiin unelmiin kannattaa panostaa.
Varmasti myös moni peruskoulunsa päättävä tuntee jännitystä tulevasta. Tuliko valittua oikein, viihdynkö uudessa opinahjossa, pärjäänkö opinnoissa, saanko ystäviä, hyväksytäänkö minut sellaisena kuin olen.
Vaikka kodeissa juhlitaankin tällä viikolla valmistuvia, niin moni vanhempi tuntee samalla haikeutta ja huolta. Ehkä perheessä on edessä se hetki kun lapsi lähtee pois kotoa, muuttaa muualle opiskelemaan tai siirtyy työelämään ja hankkii oman kodin. Nyt nuoren pitää kokeilla niiden omien siipien kantavuutta. Vanhempi voi vain toivoa parasta.
Huolista ja peloista on hyvä puhua. Kysyä ja kuunnella nuoren mietteitä ajan kanssa. On helpompi lähteä avaraan maailmaan, kun tietää, että lapsuudenkodista löytyy joku joka kuuntelee ja jonka tukeen voi aina luottaa, vaikka elämä vähän matkalla kolhisikin.
Maija Ala-Jääski
toimittaja